4. kesäkuuta 2014

Anime ja roguelike

Muikeaa kesän alkua!

Viime aikoina on tullut hurahdettua animemaailman omaan roguelike-genreen, jonka peleissä kuoltua kuolema on sangen lopullinen. Death Note tuntui olevan ensimmäisiä vähän tähän suuntaan viittaavia, suuremmalle yleisölle tutumpia sarjoja. Varmasti monelle kuitenkin tuttu Mirai Nikki - kahdentoista ihmisen murhapeli tulevaisuuteen näkevien päiväkirjojen avulla - oli ensimmäinen lähin tämänkaltainen näkemäni, ja nyt olen mielenkiinnosta tutkinut asiaa vähän lisää. Btooom! noudatti enemmänkin Mirai Nikin tyyliä asettaessaan parisenkymmentä ihmistä oikealle autiolle saarelle. Bokurano pisti lapsia puoliväkisin mukaan tappopeliin, jossa hintana saattoi olla enemmänkin kuin oma henki. Kuumottavaa, eikö? Nämä kuitenkin tapahtuivat oikeassa elämässä.

Sword Art Online otti kuitenkin askeleen toiseen suuntaan ja siirsi pelaajansa oikean VRMMORPG:in (hyi mikä sanahirviö Virtual Reality Massive Multiplayer Online Role-Playing Gamelle) sisälle - ihan yhtä lailla vaaraan kuin oikeassakin elämässä. Tuhannet pahaa-aavistamattomat pelaajat jäävät sisään peliin, josta pääsee pois vain pelin voittamalla. Jos pelaaja kuolee Sword Art Onlinessa, voi hyvästit vilkuttaa myös oikean elämän ruholle. Nyt kaikki Oculus Riftiä havittelevat kuumottelevat kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita, joita julkaisussa voi tulla. No jos nyt ei kuitenkaan. ;_;

Huomasin kovin tykkääväni SAO:n ja muiden ylläolevien animujen aikaansaamasta tunnelmasta. Vaikka kaksi ko. sarjoista on vielä kesken ja tulee saamaan toisen kauden (Sword Art Onlinea lisää heinäkuussa!), sai sarjoihin kuitenkin melko selkeän kosketuksen. Mahdollisia pettymyksiä sarjojen juoniin liittyen en ajatellut puida sen enempää, mutta senkin edestä  pieniä hämmennyksiä välittämättä siitä faktasta, että kyseessä ovat fiktiiviset tarinat.

Kaikissa sarjoissa kuuluu olla se yksi sekopää, ja joissakin sarjoissa niitä on enemmän. Järkeenhän se käy, että jouduttuaan hengenvaaralliseen asetelmaan ihmismieli murenee hyvinkin helposti. Aiemmin normaalit toimistotyöntekijät saattavat paljastua armottomiksi murhaajiksi, mutta rajansa kaikella. Kun joka toinen hahmo on täysi mielipuoli, alkaa vähemmästäkin koko sarja hämmentää. Jos hahmo ei ole palokirveen kanssa valmiina murhaamaan jokaista tiellensä tulevaa, on tämä sitten täysi viilipytty ja valmis pelastamaan kaikki. Hahmoilla on kyllä lupa panikoida pidempäänkin kuin vain ensimmäisen jakson ajan, eikö niin?

"Pelaajien" tai uhrien valintaperusteet. Sword Art Onlinen tapa saada 10 000 ihmistä oli vielä ihan järkeenkäypä, mutta muissa tapauksissa hämmentyy vähemmästäkin. Btooom! sisälsi peliinsä vain parikymmentä ihmistä. Kun otetaan huomioon Japanin koko väkiluku, tuntuu aika hurjalta saada "sattumalta" mukaan vähintään kolme mielettömän hyvää itse tietokonepelin pelaajaa. Paino sanalla mielettömän. Bokuranossa ylipäätään voi porsaanreikiä löytää vaikka millä mitoin, ja peliin värvääjänä huolestuisin jo aika lailla - "entä jos kukaan ei haluakaan lähteä tähä mukaan?" Indeed. Miksipä helposti höynäytettävä suuri ryhmä ihmisiä ei lähtisi mukaan tuntemattoman persoonan tarjoamaan leikkiin? :D Muutoinkin sarjoissa kummastutti suuresti se, että jokainen tuntui jotenkin ennestään jo tuntevan toisensa. Jos hahmot eivät tunteneet, oli näillä muutoin jokin salaperäinen keino löytää toisensa pieneltä alueelta jatkuvasti, vaikka pinta-alaa olisi kuinka.

...mutta en kai ny oikeasti ole näin tiukkapipoinen. Olivat sarjat oikeasti mielettömän koukuttavia ja siistejä, eikä näin pieniin yksityiskohtiin edes viitsi loppupeleissä kiinnittää niin paljon huomiota. Kaikkien kohdalla pieni Game of Thrones -kutina heräsi eloon, kun kaikilla ei ollutkaan samanlaista henkivakuutusta. Ei välttämättä mitenkään kevyttä katottavaa (jos sarja on viitsitty tehdä ei niin kieli poskella), mutta herättää varmasti samoja vapinoita selkäpiissä, jos yhtään on peleissä tottunut kerrankin pelkäämään elämiensä puolesta. :3 Potentiaalia kehittää yksi papukaijamerkin arvoinen sarja ehdottomasti on, ja odotan innolla sellaisen näkeväni. Ja Sword Art Onlinen kaltaista peliä pelaisin jopa täysin mielelläni!

En tohdi edes käydä sen suuremmin lävitse hämmennystäni X- ja Y-kromosomien edustajien väliseen kanssakäymiskliseeseen, joten näissä kuvissa ja näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa Log Horizoniin ja Accel Worldiin tutustuminen! Book Depositoryssä on muuten atm sangen halvalla SAO:n romaaniversioita tarjolla, juuri odottelen omaa kappaletta postista. :3 Ja täysin offtopicina yritän pahoitella kirjoitteluiden hidasta tahtia, tietokoneasiat edelleen vähän rempallaan sairasteluiden takia ja yo-juhlat imivät viimeisetkin mehut. Anteeksi. ;_; Parannan tapani viimeistään Desuconin jälkeen!

2 kommenttia:

  1. Log Horizon kannattaa katsoa! Kirjoittaja on intohimoinen mmorpg-pelaaja ja on luonut maailman huolella. Jos on mörppejä pelaillut niin Log Horizon tarjoaa mielestäni enemmän kuin SAO

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin kans paljon kehuja, pakko alotella kattelu mahollisimman nopeasti! :D SAO:n alkupuoli oli mielettömän hyvä, joten toivotaan parasta Log Horizonin kohdalla.

      Poista