23. marraskuuta 2014

Olematon päätösvalta


Yo! Innostuin yön pikkutunteina Nanowrimon keskenolleisuudesta huolimatta kirjottamaan Steamiin muutaman rivin pituisen arvostelun The Walking Dead: Season Two -hulinoista ja tajusin miten paljon mulla oikeasti onkaan sanottavaa koko pelisarjasta ekaa seasonia unohtamatta. Ensimmäinen season oli yksi parhaita pelikokemuksia koskaan, mutta tuon arvostelun kirjoittamisen aikaan aloin vaan ihan mielettömästi miettiä toimiiko ko. sarjan konsepti päätöksien mukaan adaptoituvasta tarinasta oikeesti vaiko ei. Nyt unohdetaan Animal Crossing -kylien nimipäätökset tosin toistaiseksi. :3

Ihan pelin alussa jo tehdään selväksi se, että sinä ihte olet isossa osassa siinä mitä pelissä tulee tapahtumaan. Peli uskottelee siis ekoista minuuteista asti koko tarinan muuttuvan ihan sen mukaan millaisia päätöksiä tulee tekemään. Peliä pelataan ihan tyytyväisenä ja ajan kanssa aatellaan tekevänsä isoja päätöksiä. Kahden hahmon väliltä päätetään kuka elää ja kuka vetää viimeisen henkäyksen tai jonkun henki pelastetaan toisen ollessa tyytymätön tähän. Kaikki tuntuu hyvältä ja pelaajalle tulee olo, että on oikeasti tehnyt jotakin. Väärin.

Menee muutama tunti ja pelaaja huomaa vastapelastettujen hahmojen kuolevan joka tapauksessa ja tilanteiden etenevän jatkuvasti tismalleen ennalta määritettyyn pisteeseen. Hahmo x saattaa näyttää hieman erilaiselta, mutta muuten tarina kulkee täysin omillaan ja suuriksi luullut päätökset eivät loppupeleissä muuttaneet mitään. Joku hahmo saattaa suhtautua tekemisiisi eri tavalla, mutta hei, hahmohan kuolee joka tapauksessa kuitenkin. Onneksi olkoon, lankesit pelin valheisiin!

Pelistä voi tietty saada pientä replayarvoa tekemällä tietyt päätökset eri tavoin, mutta ainoa palkinto siitä on vain hieman erilainen tai eri kohtaan ajoitettu cutscene, onnea. Tarina ei tosiasiassa muutu laisinkaan, vaikka muuta luvataan. Tästä kertovat mm. pelin lopussa olleet melkein muuttumattomat tiivistelmät hahmojen kohtaloista. Tokan seasonin ending oli lupaava henkäys oikeasta tarinan muuttumisesta, mutta ennen kolmatta seasonia ei uskalla sanoa mitään. Henkilökohtaisesti kiukuttaa kun peliä ylistetään suunnattomana lippulaivana adaptoituvissa tarinoissa, kun lupaukset ylittävät liian rajusti todellisuuden. Peli on edelleen mieletön, muttei päätösaspektin suhteen kun miettii mitä muissa peleissä samalla saralla tarjotaan.

Ehkä ensimmäisenä aiheesta mieleen tulee Mass Effect -sarja. Kolmas osa on vielä pelaamattomuuden syövereissä, mutta ensimmäiset kaksi osoittivat jo melko hyvin mitä pelillä on tarjota. Siinä missä Walking Deadissa pelillisesti ei oikeasti ole laisinkaan merkitystä sillä onko pelin lopussa kukaan elossa vai ei, niin Mass Effectissä asia on aivan toisin. Tiimissä olevien henki voivat riippua niinkin yksinkertaisista asioista kuin lojaalisuus ja nimenomaan päätökset. Huonot päätökset mm. tehtävien suhteen tarkoittavat hengettömiä tiiminjäseniä ja sitä kautta pakosti muuttuvia strategioita tappelun suhteen. Hahmojen dialogi adaptoituu tapahtumien mukaan ja pahimmassa tapauksessa liiallinen kuolleisuus aiheuttaa ihan tarinallisiakin ongelmia. :D No spoilerino.

Suurin osa myös varmasti tietää peleissä olevan kaksi eri reittiä pelata Commander Shepardia; joko renegadena tai paragonina, riippuen tahtooko kohdella ihmisiä nätisti vai verisesti tappaa kaikki. Juoni voi radikaalisti muuttua hetkenä minä hyvänsä ihan vain sen mukaan päätätkö toimia kiltisti vaiko et päätösten tullessa eteen. Omilla teoilla tuntuu kerrankin  OIKEASTI olevan jopa väliä kun maailma ja pelihahmo muuttuu. Kun vielä muistutetaan mahdollisuuksista Shepardin ja toisen valinnaisen hahmon romanssien suhteen, niin eiköhän pelillä ole jo aika paljon enemmän uudelleenpeluuarvoa kuin edeltävällä. Pelireittejä on päätösten takia sangen huisi määrä.

Heavy Rain olkoon toinen, vähän enemmän hahmoihin ja nimenomaan endingiin painottuva. Sarjamurhaajaa ja omaa poikaa jahdatessa tulee eri hahmoilla päättää asioita useampaankin otteeseen. Jo pelkästään lukemattomien endingien määrä kertoo siitä miten eri tavoin peli voi kulkea. Tarinan tapahtumat voivat muuttua useammin kuin kerran ja lopussa hengissä olevien ihmisten määrä on ihan itsestään kiinni, toisin kuin Wal... no, niin. :D Point being: ohjat siihen miten pelin loppuratkaisu toimii on täysin omissa käsissä. Peli ei vain valehtele muokkaavansa tarinan kulkua vaan pitää lupauksensa, huippua! Hahmoihin kehittyy täysin oma siteensä kun halu pitää näitä elossa pysyy myös kasassa, eikä peli juuri sinusta huolimatta tahdo riistää henkeä kaikilta luvattuaan voivasi vaikuttaa  tilanteeseen.

Voisin puhua tästä loputtomiin, mutta taitanee olla järkevää pitää tekstit luettavan pituisina! Tarkoituksena ei ollut bashata yleisesti Walking Deadia maanrakoon, vaikka kovin pettynyt tyhjiin lupauksiin ja hypeen olinkin - vähän kuten Worms Revolutioniin sen revittyä kaikki Armageddonin ominaisuud-- köh. Väärä aihe. ;_; Ihtestä aihetta oli kuitenkin aika hauskaa pohtia, ja voisin useemminkin miettiä näitä pidemmin. Peace out!

Onko siellä kokemuksia tyhjistä lupauksista peleissä hypen jälkeen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti