19. joulukuuta 2015

Vuoden vähiten huonot



...eli palataan jälleen vuoden parhaimpiin pelattuihin peleihin! 2015 on ollut melko pikselintäyteinen ja pelillisesti yksi hienoimmista vuosista hetkeen. On julkaistu runsaasti uusia hienoja nimiä, ja myös vanhempia tapauksia on korkattu runsain määrin. Joulun alla onkin hyvä aina kääntää katse taaksepäin ja pohtia niitä vähiten perseestä olevia hetkiä! Reiluuden vuoksi listalle ei pääse pelejä joita on pelattu runsaammin jo viime vuonna, vaikkakin olisivat tänä vuonna viimeisteltyjä. Näin saadaan listalle vähän enemmän variaatiota (katson sinua rakkaani, Mass  Effect 3). Viime vuoden valinnat löytää vielä täältä. :3

5. Grand Theft Auto V (2015)
Vaikken koskaan mitenkään äärimmäisen suuri GTA-fani ole ollutkaan, niin tulihan tätä ootettua konsolijulkaisusta asti kuin kuuta nousevaa! Tuhannesti saatiin pettyä kun PC-version julkaisupäivä venyi purukumin lailla, mutta olihan lopputuloa kovin bueno! Aikaisemmin taisin todeta pelistä jo lyhyesti muutaman sanasen, enkä nyt tässä kehtaa kauheasti kertomuksia pitkitellä. Kaiken kaikkiaan superhauska single player -kampanja, eikä yhtään sen kummempi kavereidenkaan kanssa. :3 Heistien kohalla olisi ehkä oottanut enemmän laatua ja myöhemmin ilman niitä on yksin pelaaminen ehkä vähän mälsää. Siksi olkoon vasta viidentenä.

4. The Elder Scrolls V: Skyrim (2011)
Oloni on ehkä vähän halpa kerta juuri sanoin ettei listalle tule pelejä joita on pelattu viime vuonna tai aikaisemmin, mutta Skyrimille saanemme antaa erityisluvan, sikäli pelattua aikaa oli hyvin vähän. Vasta tänä kesänä innostuin Skyrimistä vilpittömästi, ja vietinkin monet kesäyöt aamuun saakka lisätessä mitä turhimpia modeja kymmenien gigatavujen edestä. Hei, kuka nyt ei tarvitse juuri erityisesti soul gemiensä tekstuureihin lisäpotkua? Yleensä en niinkään nauti isoista maailmoista ja liiasta omavaltaisesta ympäriinsä pyörimisestä, mutta ensimmäistä kertaa seikkaileminen seikkailemisen ilosta tuntui jopa siistiltä! Nyt kun peli näyttääkin vielä mielettömän nätiltä ja takataskusta löytyy muutama DLC, osaa peliä arvostaa huomattavasti enemmän kaiken ylihypen alta. Tappeleminen ei edelleenkään ole hempeän simppeliä kummoisempi, mutta peliin pistetty muu panostus kompensoi mukavasti. Kaveriksi löytyy myös The Elder Scrolls Online joka on ihan kiva pikku täydennys, muttei läheskään yhtä miellyttävä kuin pääpeli. :3

3. Fallout 3... ja ehkä 4 (2008, 2015)
Joku voi ehkä vähän hämmästellä epämääräistä muotoilua melko suuren Fallout 4 -hypen alla, enkä suoraan sanottuna oikein osannutkaan päättää kumpi ansaitsee paikkansa tällä listalla. Fallout 3 oli ehottomasti yksi parhaimpia pelejä, joita koskaan olen käsissäni pidellyt: omalaatuinen maailmanlopun maailma tummanvihreällä masennusfiltterillä ja Liam Neesonin ihanat sulosoinnut lone wandererin isän roolissa. Isänetsimisseikkailua ja vedenpuhdistusprojektia oli älyttömän hankala lopettaa kesken! Ja senkin ohessa maailma on niin täynnä tutkittavaa, että sitä lähes tuntuu tursuavan korvista ulos. Oikeastaan ainoa mikä tuntui puuttuvan oli mukavan smooth gameplay, ja sitä taas löytyy neljännestä pelistä runsaasti. VATS tottelee paremmin kuin ennen ja jokaisella rojulla on merkityksensä. En silti tykännyt tarinasta läheskään yhtä paljon kuin edeltäjästä, ja pelin loput saivat enemmänkin pettymään kuin huokaisemaan ihastuksesta. :( Romanssien kaltaiset nykyään aika yleiset lisäykset tuntuivat myös tekevän pelistä niin paljon vähemmän omaperäisen. Elämänlaatua parannettiin kuitenkin huimasti pienillä fiksauksilla (kera kauniin ulkomuodon, jota tosin esiintyy liian kirkkaissa väreissä), ja kaikkine niine ominaisuuksineen FO3 voisi ollakin entistäkin parempi. Kaksikko täydentää toisiaan mukavasti, joten pääskööt yhdessä listalle.

2. Batman: Arkham Knight (2015)
Ennen mahdollista silmienpyörittelyä on hyvä tehdä selväksi se, ettei mielipide pelistä liity millään tasolla sen kyseenalaistettavaan toimivuuteen. Kyllä, ennakkotilasin kyseisen pelin ja ei, en ollut täysin tyytyväinen sen tekniseen puoleen. Kaiken sen alla (etenkin nyt kun peliä on korjattu) on kuitenkin mielestäni ehkä koko neliosaisen Arkham -sarjan paras peli. Kaikkea on parannettu grafiikoista tappelumekaniikkoihin ja stealthiin. Hyviä uusia ominaisuuksia on lisätty niin paljon ja AI on huomattavasti fiksumpi. Kaikki rakkaus etenkin uusille thugmuodoille, kuten mediceille, jotka tekevät pimeyksissä metsästämisestä entistä monimuotoisempaa. Batman liikkuu ihanan sulavasti ja kaikki tuntuu vain niin hyvältä - jopa auto kaikesta ensiantipatiasta huolimatta. Juonta sen suuremmin spoilaamatta on siinä ehkä yksi mindblowein ja siistein "asia" koskaan, mutten millään sitä kehtaa kommentoida vaikka sormet niin syyhyäväisitkin! Joiltain osin juoni on ehkä vähän ennalta-arvattava ja isompien tappeluiden kohdalla esim. Origins voittaa kirkkaasti, mutta pääosin kaikkia osa-alueita on muuten vain parannettu. Kiitos, Rocksteady. ♥ Tyydytit kaikki odotukseni - Knightfall Protocolia lukuunottamatta.

1. Dragon Age -trilogia (2009, 2011, 2014)
Noh, niin. Vuoden parhaimmista parhaimpana on JÄLLEEN pelitrilogia, ja tästä pyydän anteeksi. Yllätys tämä ei välttämättä taaskaan ollut ottaen huomioon toukokuisen pitkän pulinan pelkästään ko. sarjasta. Bioware on joillain ihme konsteilla saanut allekirjoittaneen kietoutumaan pikkusormensa ympärille, eikä näillä näkymin paluuta ole. Lyhyesti sanottuna kyseessä on pelisarja, josta jokaisen pitäisi vähintään ensimmäinen peli pelata kerran elämänsä aikana, jos vain millään voisin siihen komentaa! Pitkällä tähtäimellä ajateltu hieno tarina mielenkiintoisella lorella ja ihanilla hahmoilla. Kaikkia ihania pehmoisia superlatiiveja tähän. Pidemmästä tekstistä löytyy tarkemmin niin positiivisia kuin negatiivisiakin mielipiteitäni jokaisesta pelistä, joten tähän en sen suuremmin mitään uutta aprikoi!

Huh, tälle vuodelle sopivaa pelivalikoimaa olikin yllättävän hankala saada kasaan. Vähemmän tai enemmän järjestykseen kaikki on nyt kuitenkin saatu, ja vuosi 2015 sitä myötä pikkuhiljaa pakettiin! Muutamia vähintään mainitsemisen arvoisia pikkupelejä olivat Ori and the Blind Forest ja Child of Light, kuten myös Brothers - A Tale of Two Sons! Myös Payday 2 on osoittautunut hauskaksi huviksi kavereiden kesken. Näissä kuvissa ja tunnelmissa on helppoa vetäytyä lämpimän peiton alle glögin kera joulunodotukseen, ja samaa toivottelen myös kaikille sinne päin. ♥

Kertokaapa kans kommenteissa omia vuoden lempparipelejä! :3

17. marraskuuta 2015

Liebster Blog Award


En yleensä oikeastaan yhtään ole minkään kiertoviestien tai -haasteiden tai minkään muunkaan vastaavan suuri ystävä. :D Jättäydyn ulos kaikista Facebook-tempauksista enkä varmaan koskaan tule ymmärtämään Youtuben haastevideoiden perimmäistä pointtia. Mutta jos nyt vaikka blogin tauoltapalaamisen kunniaksi vastattaisiin pariin Mikon keksimään kymysykseen mahdollisimman hyvin ja kattavasti, kiitos näistä! 

1. Mikä on viimeisin leffaostoksesi? Mitkä seikat vaikuttivat juuri tämän elokuvan ostamiseen?
Niin surullista kuin se onkin, en oikeastaan ikinä osta elokuvia, enkä omista telkkariakaan! Kattelen elokuvia äärettömän vähän ja nekin jotka katson, on jonkun toisen leffahyllystä/ikivanhoja Disneyleffoja tuhannetta kertaa. Jos nyt kuitenkin vetristellään muistia oikein kovasti, niin viimeksi taisin olla mukana ostamassa Batman: The Dark Knight Risesia. On muuten yksi lempparitrilogioista. :3

2. Mitä videopelejä olet juuri nyt pelaamassa? Jos et pelaa, niin seuraatko parhaillaan jotain TV-sarjoja?
Tällä hetkellä menossa on ylläripylläri Fallout 4. Tällä hetkellä peliä on mennyt vasta säälittävät 15 tuntia, eikä talonrakennukselta oo oikein main questejakaan malttanut tehä. :D Kaikesta liiallisesta värikkyydestään huolimatta vaikuttaa ihan hyvältä ainakin toistaiseksi, ja pitänee pidemmin palata aiheeseen muutaman kymmenen pelitunnin kuluttua. TV-sarjakysymykseen voisin myös sen verran vastata, että tällä hetkellä hitaasti mutta varmasti menossa on Breaking Badin kolmas season! The Walking Deadia yritetään myös vähän itku kurkussa jatkaa, vaikkei sarja pitkään aikaan olekaan ollut yhtä hyvä kuin aikaisemmin. 

3. Onko sinulla joku tietty elokuvaohjaaja, jonka elokuvat ovat melkein poikkeuksetta täyttä rautaa?
Ei juurikaan. Ikinä en taida ees keskittyä ohjaajaan elokuvaa valittaessa, vaan sivusilmällä vilkuilen IMDB:n arvosanoja ja leffojen takakansia. Jos joku on pakko valita niin onhan se lapsuus mennyt aika railakkaan onnellisesti Steven Spielbergin ja George Lucasin kanssa!

4. Myytkö sinulle turhaksi jääneitä elokuvia/TV-sarjoja/pelejä eteenpäin?
En oikein voi. :D Suurinta osaa ko. omaisuudesta ei löydy fyysisenä (3DS-pelejä lukuunottamatta), eikä niitä voi sen takia oikein pistää eteenpäin. Myisin kyllä mielelläni! 3DS/DS-peleistä ei ole tarjottu kymmentä euroa enempää missään liikkeessä, joten samapa nuo on pitää hyllyssä pölyttymässä. Ja kuka nyt hei teinivuosien suurimmasta ylpeydestä, Hopeanuolen boksista luopuisi??

5. Haluaisitko, että videopeleistä tehtäisiin enemmän elokuvia? Jos haluat, niin mistä pelistä kaipaisit seuraavaa leffaa?
Onpas hankalaa. Iso osa tällaisista "spinoff"-tempauksista tuntuu aina päättyvän enemmän tai vähemmän huonosti, mut olisihan se nyt kovin siistiä saada vaikka Mass Effect -elokuvatrilogia. :D Commander Shepardin seikkailut valkokankaalla voisi oikeasti olla aika mieleistä katottavaa, eikä varmasti nykyteknologialla Reapertappeluiden laatukaan olisi yhtään sen hassumpaa. Hmm!

6. Ostatko ladattavia pelejä muualta kuin ns. virallisista palveluista (Steam, PS Store, Xboxin kauppa jne.)?
Mieleen ei juurikaan tule. Steamia ja Originia (+ Humble Bundlea) tulee käytettyä kaikkein aktiivisimmin, vaikkakin jälkimmäistä vain siksi ettei ko. pelisarjoja löydy Steamista. Uplaytä voisi verrata vahinkolapseen. Joskus kesällä uskaltauduin käyttämään ensimmäisen kerran Greenmangamingia kun hankin The Elder Scrolls Onlinen, mut oon muuten sen verta säikky ja vainoharhainen vastaavien sivujen liian hyvien tarjousten takia, etten hirveämmin uskalla käyttää. :D Kinguinia käytin myös tasan kerran.

7. Mikä on lempi elokuvagenresi? Entä mitä et voi sietää?
Apua, kun en tiiä YHTÄÄN. :D Lempparielokuvat on kaikki vähän sitä sun tätä, eivätkä kaikki mitenkään samaa rotua. Batmaneista löytyy näitä synkempiä supersankarielokuvia, animaatioita kattelen jonkun verran ihan draamana kuin lastenleffoinakin, ja sitten on vielä kaiken maailman Star Warsit ja Indiana Jonesit. Olen melkein kaikkiruokainen. Jälkimmäiseen on helpompi vastata, ja tbh en yhtään tykkää täysin ällönaurukomedioista. Adam Sandlerin kaltaiset näyttelijät eivät sytytä yhtään, ja yleensä kaikki on niin väkisinväännettyä pissakakkahuumoria.

8. Mikä oli ensikosketuksesi videopeleihin?
4- tai 5-vuotiaana pelattiin sisarusten kanssa Commander Keeniä (tai muut pelasivat ja ite kattelin sivusta, luulin nimittäin että kuolen oikeasti jos Keen kuolee), ja satunnaisesti myös Grand Theft Auto II:sta. Suurin innostus iski heti kun 2002 taloudesta löytyi LucasArtsin entertainmentboksi, eli The Dig, Sam & Max: Hit the Road, Full Throttle ja ylivoimainen lempparini Grim Fandango. :3

9. Näppäimistö+hiiri vai gamepad?
Riippuu pelistä! Roolipelejä - etenkään sellaisia joissa ammutaan - en tykkää yhtään pelata ilman hiirtä. Tasohyppelyistä ja autopeleistä saa kuitenkin heti niiiiiin paljon enemmän irti, kun hankkii kaveriksi gamepadin. GTA V on myös yksi poikkeus, jossa gamepad tuottaa niin paljon mielihyvää. Ehkä yleisesti ottaen gamepad on se ergonomisempi ja miellyttävämpi ratkaisu, jos ei tee mitään tarkkaa?

10. Pitäisikö jostain videopelistä tehdä TV-sarja?
Eipä kai, vaikka jostain Elder Scrollsien kaltaisesta maailmasta voisi saadakin paljon materiaalia.

Kaikki joille tämän taakan palkinnon jakaisin eteenpäin ovat tainneet jo tämän saada useampaankin otteeseen, joten taidanpa olla nyt se ilonpilaaja joka jättää leikin kesken nimeämättä ketään. :D Kiitos kuitenkin näistä, oli hauska vastailla! Blogin herättely ei ehkä nyt sattunut kaikkein epäaktiivismpaan ajankohtaan elämässä, mutta palaillaan silti mahdollisimman pian. :3 Vilkutuksia kaikille.

15. elokuuta 2015

Tauko


Yo! Joku järkevämpi (= en minä) voisi ehkä vähän jo miettiä miten näin epäaktiivisella blogilla voi edes olla olevinaan taukoja, mutta! Olen nyt kuitenkin silti kohtelias ja ilmoitan, ettei blogiin välttämättä ole seuraavan parin kuukauden aikana tiedossa mitään, eli en edes yritä. Edessä on aika paljon kiireitä opiskelun ja muuton ja ties minkä muun merkeissä, ja etenkin seuraava kuukausi tulee olemaan täysin buukattu. Nyt vältytään myös taktisesti jokaisen tekstin "no onpas taas aikaa viime kirjoituksesta"-aloituksesta, höhöö.

Varastossa oli paljon ideoita joita olisin halunnut kuukausirytmissä toteuttaa, mutta jääköön nämä nyt sen perukoille vielä joksikin aikaa. :( Ihan aikuistenoikeesti tarkoituksena on aktivoitua heti kun kaikki häsellys on saatu alta pois, ja riippuen tulevan internetin laadusta voi kerrankin olla aikaa ja rauhaa sille varmaan yli vuoden luvatulle livestreamille. Kirjoittelu on äärettömän mukavaa puuhaa, joten haluan ihan totta saada tän jutun rullaamaan!

Sen suuremmitta yksityiskohditta ja selittelyittä toivottelen hyvää alkusyksyä. :3

8. heinäkuuta 2015

Sotakäsitöiden maailma

Olipa kerran Blizzardin alennukset ja... no, kävi vahinko. Melko lailla aina  oon ollut hyvin varma siitä, etten ensinnäkään koskaan tulisi World of Warcraftiin koskemaan. Kyse ei niinkään edes ollut siitä, ettenkö saattaisi mörpistä tykätä, vaan enemmänkin hölmön hintaisista kuukausimaksuista. Tykkään itse ostaa mieluummin koko pelin kerralla saamalla ainakin melkein kaiken sisällön auki saman tien, joutumatta paniikissa käyttämään lähes kaikkea hereilläoloaikaani pelin pelaamiseen vain optimoidakseni rahankäyttöni seuraavan kuukauden aikana. Tää kyseinen kummitteleva kuukausimaksu on kaikki nämä vuodet aika tehokkaasti estänyt peliä kokeilemasta, mutta nyt jos olisi senkin aika. Ja mikäs sen parempaa kuin ulista tuloksista tänne. :D

Mitä Warcraftin maailmaan tulee, niin huomioitavaa on se, etten tiedä loresta oikein mitään. Hearthstonen kautta on onneksi saanut törmätä muutamiin hahmoihin (Malfurion on edelleen äärettömän hieno), kuten ehkä myös vähän hupsuihin katseisiin kun yksinäinen pelaaja kikattelee itsekseen "hei tuosta kortista tykkäsin Hearthstonessa". Melkoisen pohjalta ollaan siis aloitettu.

Muutaman päivän ajan olen ahkerasti yrittänyt kokeilla vähän sitä sun tätä mitä hahmopuoleen tulee, ja päällimmäisenä hahmonluonnista käteen on jäänyt sen vaikeus. Käytettäviä classeja on enemmän kuin keskivertomörpissä (mikä on ehdottoman hieno asia!), mutta jokainen rotu ei taasen voi jokaiseen niistä edes erikoistua, joten osa haaveista murentui heti kättelyssä. Vanhassa pelissä hahmomodelit ja grafiikat ylipäätään eivät välttämättä ole uusien tasolla, mutta tällä hetkellä vain harva rotu oikeasti näyttää ulkoisesti houkuttelevalta kokeilla jos haluaa erottua miljoonan blood elfin seasta. Muutoin voin vain ihastella, miten paljon eri rotujen ja niiden asuinpaikkojen eteen pelissä on tehty töitä! Toistaiseksi ainakin lajeista on noussut esiin suosikiksi draenei ja classeista druidi. :3

Niin paljon kuin haluaisinkin sanoa toisin, niin TOISTAISEKSI peli ei ole tuntunut juurikaan erilaiselta verrattuna muihin mmorpgeihin tehtävien suhteen. Tällä hetkellä puhuu vasta levelille 30 päässyt ja vain muutaman instancen selvittänyt henkilö, enkä voikaan oikein mitään sanoa vielä myöhemmästä sisällöstä. Vika voi olla siinä että maailma ei ole tuttu tai että peli ei tarpeeksi yllytä pelaajaa lukemaan jokaista questkuvausta rakkaudella, mutta tähän mennessä suurin osa questeista on tuntunut hyvin samalta kuin aina ennenkin. Nouda asioita, tapa asioita. Tarinallisesti maailma kyllä on kiehtova, mutta gameplaywise seikkailu ei ole vielä ainakaan sykähdyttänyt.

Ihan täysin rakastunut olen kyllä pieniin yksityiskohtiin, kuten myös niihin vähän isompiinkin asioihin, jotka sitten tuovat peliä esiin omana itsenään. Ihastuin mm. mahdollisuuteen puhua chatissa oman lajinsa kieltä niin, ettei teksti näy muille kuin pelkkänä hepreana. Vaikken välttämättä ominaisuutta tulekaan koskaan käyttämään, niin ajatuskin niinkin pienestä yksityiskohdasta on varsin hullaannuttava. Ihastuttaa nähdä peli, jonka maailman eteen on nähty niin paljon vaivaa pitkän elinaikansa varrella. Plus Blizzardin tekemät trailerit ovat ihan äärettömän upeita, ja ovat jo sellaisenaan katsomisen arvoisia.

Taisteluissakin peli tuntuu yllättävän jatkuvasti. Odotin melko perinteistä mörppitaistelua jossa kieritään näppäimistöllä aivottomasti, mutta ilmeisesti siitäkin löytyy oma syvyytensä. Tuntuu vallan höperöltä ja samaan aikaan niin hyvältä, että vastaavassa pelissä on jopa väliä sen suhteen mitä skillejä käyttää ja minä hetkinä. Odotan jatkolta hyvin paljon. Tekninen puoli ei sitten toimikaan ihan niin hyvin (esim. kohteen valitseminen ja vaihtaminen tuntuu hyvin, hyvin nihkeältä), eikä mielestäni sellaista kyllä tarvitsisi joutua nielemäänkään pelkän  "no siihen tottuu ajan kanssa"-murjauksen varjolla.

Tämä on oikeasti melko jännittävää, sikäli en Guild Wars 2:n lisäksi juurikaan ole löytänyt miellyttäviä massapelaamismaailmoja. Kokeilen ehdottomasti maksetun kuukauden loppuun ja katson sitten uudestaan löytyykö lisää sanottavaa, vai jääkö edellä mainittu edelleen ainoaksi mmorpgiksi johon suostun enää hymyillen koskemaan. Varoitan siis, aiheeseen saatetaan palata uudestaan jaarittelun parissa. :D Muita pelin ystäviä löytyykö?

27. toukokuuta 2015

Dragon Age pähkinänkuoressa

Eihän siitä oikein ole aikaakaan, kun blogissa oli puhetta siitä, miten kovasti kutkuttelin ja toivoin uskaltavani koskea Dragon Age: Originsin kahteen viimeiseen questiin. Jollain tasolla siihen oli ihan oikea syykin, miksi ko. asian kanssa kestikin niin kauan. Pelkäsin kuollakseni hurahtavani täysin taas uuteen pelisarjaan ja hukkaavani lähitulevaisuudestani aivan liikaa aikaa. No, väistämätöntä ei nimensä mukaisesti voi väistää ja nyt elämästäni on hukattu noin 106 tuntia sarjan kahdelle jälkimmäiselle osalle... ja nyt on kai aika sanoakin siitä jotain.

Itselleni darkspawnien ja lohikäärmeiden täyteinen ensimmäinen peli oli ihan huikea. Vaikka mainitsin pelin lyhyesti kuvailtuna vaikuttavan geneeriseltä ja yksinkertaiselta, muuttuu siitä vähänkin maailmaa tutkimalla ja ihmisille juttelemalla paljon moniuloitteisempi. Pelin tarkoituksena kuitenkin on ilmeisesti olla vain suuntaa-antava pohjatarina seuraaville peleille, eikä täysin perinteinen ensimmäinen osa, joten annettakoon yksinkertaisuus anteeksi. Peli-intoa ehkä itseltäni söivät ajoittain aivan liian isot (mutta erilaiset!) alueet, jotka oli kaikki pakko kuitenkin kaluta lävitse. Strategiahenkisestä combatista myös löytyy monia teknisiä ärsyttäviä pikkuvikoja, mutta suuri osa toimii kuitenkin hyvin ja mielekkäästi.  Missään vaiheessa ei tullut "ei tätä enää jaksa"-oloa vioista huolimatta! Biowarelle tyypillistä tuntuu olevan myös aivan liian hyvien hahmojen tekeminen, eikä tämä nyt ollut millään lailla poikkeus. Dialogia myöten mikään tehty tai kuultu ei tuntunut turhalta, ja sidequesteillakin tuntui olevan jokin elämää suurempi tarkoitus pelimaailmalle. Taas jälleen mukana on myös huoli siitä, selviääkö kukaan oikeasti edes elossa ja mikä kaikki voikaan mennä pieleen. Peliin oikeasti uppoutuu sisälle, eikä sieltä sitten tunnukaan olevan kovin helppo nousta enää takaisin... :D 

Mitä tulee pelisarjan vihatuimpaan mustaan lampaaseen nimeltä Dragon Age 2, oli se yllättävän mielekäs kokemus. Vaikka Originsin juonella nyt ei ihan hirveästi enää ollutkaan pelin kanssa mitään tekemistä samaa maailmaa ja joitain hahmoja lukuunottamatta, pidin kovasti siitä miten hienoa työtä siirtymisprosessin kanssa oli tehty juonessa. Kyllä, vihasin copypastetunneleita joilla ylipitkät dungeonit pelissä korvattiin. Kukaan ei nauti saman maiseman tuijottamisesta kymmentä kertaa, ja se on ymmärrettävää. Mutta muuten peli oli ihan hyvä. Teknisiä vikoja korjattiin paljon ja liikkuminen combatinkin aikana tuntui paljon paremmalta. Siitä voidaan toki keskustella oliko mainquestien rakentaminen suoritettu puolivillaisesti vai ei, mutta  monet parannukset (mm. uusittu inventory) ja jälleen erityisen hienot hahmot kompensoivat tätä ihan ookoosti. Kyseessä tuskin on sarjan paras peli, mutta pienen lisäajan puitteissa pelistä olisi varmasti voinut tulla edes kilpailukykyinen. Tämä on vähän sääli.

Ja sitten on Inquisition, äääh. Haluaisin sanoa rakastavani tätä peliä, ihan totta. Hyvin kaunis graafinen ilme (miinus superärsyttävä tekstuurien pop-in joka paikassa), hienot hahmot, jännittävä tarina ja elf-mage sysirasismihahmooni hienosti sopeutuva ympäristö... ja silti mikään ei oikein tunnu oikealta. 78 tuntia ja pelillä ei oikein vieläkään ole kunnon otetta mistään. Dungeonit vaihtuivat mmorpg-tyyliseen open worldiin, ja siitä eteenpäin kaikki tuntuu niin oudolta. Itse kuitenkin nautin ko. sarjasta sen tarinan, en niinkään Skyrimmäisen seikkailemisen takia. Tekninen puoli on pieniä bugeja (yksi armor venytti hahmon sormet kilometripituisiksi cutscenejen aikana) lukuunottamatta kaiketi ihan ok, eikä pelissä pitäisi olla hirveästi valitettavaa, jos tykkää mmorpg:stä. Mikään ei kuitenkaan oikeasti tuntunut Dragon Agelta. Tarina oli tuttuun tapaansa hirmu mukaansatempaava, dialogi oli mahtavaa ja aiempien pelien päätökset tuntuivat hirmu kutkuttavilta mm. vanhojen hahmojen pärähtäessä paikalle. Päätarinalle omistettu aika ja sen myötä laatukin oli kuitenkin naurettavan minimaalinen ja sivutehtävien määrä oli maksimoitu. Kerää kukkia ja kiviä, toista kymmenesti. Turhaa tekemistä oli ihan liikaa. Ei peliä kuulu tehdä logiikalla "no kyllä se sitten 20 tunnin päästä lähtee vauhtiin". Minä tahansa muuna pelinä Inquisition olisi hyvä, mutta Dragon Agen mittakaavalla se oli lähinnä vain okei. Enkä edes voi sanoin kuvailla sitä, miten paljon tämä mua itseäni häiritsee. Jollain tasolla myös tunnen surua siitä, miten vähän arvoa vanhoille peleille annetaan kun pelottavan suuri osa tarttuu pelkkään Inquisitioniin, eikä huomaa miten paljon tarinasta menettääkään kiireessään päästä Iron Bullin pöksyihin. :(

Pelaisinko pelisarjaa heti tältä istumalta uudestaan? No en kovin lähiaikoina. Nautinko silti kokemuksesta? Aivan suunnattomasti. Uudelleenpeluuarvo on suuri. Tarinan arvo kussakin pelissä on myös älytön, enkä missään vaiheessa olisi kehottamatta ketään ostamaan koko settiä sen vuoksi. Originsin jälkeen Bioware korjasi monta pikkuvikaa ja loi samalla liudan uusia, eikä päätöstä sarjan parhaasta pelistä tähän mennessä ole ihan hirveän hankalaa tehdä... enkä ihan ole varma kuuluisiko sen edes mennä näin. Tykkään sarjasta suuresti (vaikkei välttämättä siltä kuulostanut) enkä malta odottaa uutta peliä, muttei sille kaikelle pienelle hiipivälle pelolle oikein voi mitään - mitä jos Bioware pilaakin kaiken? Tällä hetkellä juoni on niin herkillä, ettei pelin sotkeminen kuulosta liian vaikealta vahingolta saavuttaa. Odotan ainakin vanhaan konseptiin palaamista, ilman open worldia ja grindausfiilistä. Jääköön se sitten nähtäväksi... ja hei, ENCHANTMENTS.

Mutta hei, mitäs te tykkäätte?

13. toukokuuta 2015

Pelikuulumisia?

Lähes vuosi sitten kirjoittelin sen ajan suurimmista hurahduksista pelien suhteen, jos joku sattuu tämän muistamaan. Ensin ajattelin vähän palata samoihin peleihin uusintakatsastusta varten, mutta näiden lukuisten kuukausien aikana on tullut löydettyä sen verta peli jos toinenkin, että eiköhän mieluummin siirrytä uudempiin ajatuksiin. :D Joten eiköhän tutkiskella vähän parin viime kuukauden ja lähempien aikojen suurimpia iloisia ja surullisia yllätyksiä!

Suurin vapaa-ajan syöjä tulee tuskin kovin suurena yllätyksenä ottaen huomioon sen, miten kauan peliä ollaan teasattu PC:lle vuosien takaisesta julkaisusta huolimatta. Lähes 70 tuntia siihen meni, mutta sen verran elämästäni satuin Grand Theft Auto V:lle uhraamaan. Ensimmäinen GTA oli joskus kauan sitten yksi ensimmäisistä pelikokemuksista, vaikken muuta ymmärtänytkään kuin hakea tankin puskan piilosta ja ajaa kadulla tanssivien ihmisten yli. Mitenkään äärettömissä määrin en San Andreasin ja Vice Cityn ulkopuolella ole kyseiseen autonvarastelusarjaan perehtynyt, mutta tulihan silti tuota uusinta odotettua yli vuoden päivät. Optimointi PC:lle on kuitenkin tehty melko tökerösti (taattua Rockstar -laatua) ja asetukset saa laittaa suhteellisen pienelle saadakseen tasaisen frameraten, mutta ulkoisesta olemuksesta huolimatta suurin osa toimii tarpeeksi hyvin. Kolmen päähahmon välillä pallottelu oli suunnattoman hauska ja hyvintoteutettu ominaisuus, joka toimi mielekkäässä pääjuonessa oikein hyvin. Multiplayeriin olisin kovasti toivonut hieman lisäsisältöä (kerta lisää heistejäkään ei enää ehkä tule) pelkkien kilpailujen ulkopuolelta, mutta muuten ehdottomasti kaiken väärti kaikkine optimointiongelmineen ja ylihitaine latausruutuineen! Tuskin tarvinnee sen suurempia selittelyitä.

Dragon Age: Origins oli jotain sellaista jonka aloitin jo viime kesäkuussa, mutta vasta nyt viime aikoina tuli aikaiseksi jatkaa tallennusta. Kyseessähän on siis Biowaren roolipeliseikkailu Fereldenin pikkumaailmassa. Combatissa on vähän mmorpg-henkisyyttä mukana, joten en suoraan sanottuna yhtään ensinäkemällä pelistä innostunutkaan. Kun puoliväkisin eteenpäin jatkoi, niin alta löytyikin jännittävillä hahmoilla (= Alistair) täytetty taistelu darkspawneiksi kutsuttuja hirviöitä vastaan. Pelin asetelma on varmasti aika geneerinen eivätkä kaikki ehkä juonellisesti pelistä löydäkään suurta tyydytystä, mutta mahtava dialogi ja Biowaren tyylisesti vapaus valita asioita varmasti innostuttaa myös näitä henkilöitä. Uudelleenpeluuarvokin vaikuttaa tällä hetkellä huikeelta jo pelkästään päähahmon rodun/taustan muuttaessa tilanteita ja dialogeja täysin, etenkin kun DLC:t mukaanlaskettuna questeja näyttäisi olevan järjetön määrä. Tällä hetkellä en vain millään uskalla pelata viimeistä kahta pääquestia loppuun, joten varmuutta siitä onko peli myös lopun jälkeen yhtä huikea paketti - jääköön se nähtäväksi. :D Onneksi aina on uljas sotakoirani Mauno.

Mainitsin joskus muinoin myös siitä, miten innoissani odottelin Plants vs. Zombies: Garden Warfaren ilmestymistä PC:lle. Aikaisemmasta PvZ-pelistä konsepti muuttuu täysin towerdefensestä siirryttäessä ammuskeluun, ja siirtymä on toteutettu aivan liian hienosti. Peli on äärettömän hauska etenkin itteni kaltaisille huonoille fps-pelaajille, joilla ei oikeastaan edes ole älytöntä halua olla hyvä vaan ainoastaan hassutella söpöillä classeilla ja avata tarrapaketteja (joista saa lisää kustomointi- ja hyötyitemeitä). Pelissä on pvp:ssäkin älyttömän helppo pitää hauskaa, kun taasen monessa muussa vastaavassa menee lähinnä hermot. Itse kuitenkin pelissä viihdyn enemmän pve:n puolella edelleen. Graafinen ilme on yksinkertaisine tekstuureineen kaunis ja toimii myös täydellisen smoothisti. Toistaiseksi eri classien välillä vaan tuntuu olevan vähän huonoa tasapainottelua voimakkuuksien kanssa, mikä on vähän ikävää. Menossa tällä hetkellä rank 33, ja toivottavasti jaksaa pidemmällekin! :D Jos sitä joskus pääsisi Garden Opsia vaikeimmallakin tasolla lävitte. Ja hei, kuka ei tykkäisi kattilapäisestä auringonkukasta?

Loppumetreillä ollaan myös Lara Croftin tähdittämässä pelissä nimeltä Tomb Raider, joka on muuten yksi visuaalisesti näteimmistä peleistä hetkeen. Peli on kuin mikä tahansa vanhakin Tomb Raider vähän uusilla mausteilla: etsitään pienien puzzlejen täyttämistä hautakammioista aarteita ja tapetaan vihollisia. Jokin vanha fiilis pelistä kuitenkin puuttuu aivan kokonaan! Seikkaileminen tuntuu toissijaiselta ja tylsältä, kun taas pelin pääpaino tuntuu olevan taistelussa/sniikkailussa ja näteissä cutsceneissä, joissa välillä on se yksi quick time event. En missään välissä tunne erityisesti olevani keskellä hurjaa seikkailua, kuten joskus muinoin Laran löytyessä lumisilta vuorilta tai kuolemanvaarallisesta koskesta (shoutout myös ikivanhoille Indiana Jones -peleille). En myöskään tiedä yhtään mitä Square Enixillä on pelin tekemisen aikaan polteltu, mutta kuulun itse siihen surulliseen ihmisryhmään jolle kameran jatkuva heiluminen aiheuttaa päänsärkyä lähes ensimmäisillä minuuteilla. Pelissä on kyllä hetkensä ja suurimmilta osin miellyttävät mekaniikat, mutta tähän mennessä suurin osa kokemuksesta on lähinnä tylsistymistä ja pelin sulkemista silmien säryltä.

Äärettömän hankalaa pitää kaikki päässä vellovat ajatukset lyhyinä, joten tältä kerralta luultavasti pelikuulumiset saavat luvan riittää ennen kuin mopo karkaa käsistä! Palaillaan kaiketi taas lähiaikoina uusien kuuluminkien parissa, eli heti kun saan vain mitenkään hoidettua näitä nykyisiä alta pois pääsykokeiden ja muun yhtä turhan alta. :D Eli seuraavaan kertaan?

24. huhtikuuta 2015

Hyvää syntymäpäivää?


Tänään ihka ensimmäisestä Pandabyten blogipostauksesta onpi niinkin huikea aika kuin vuosi. Tähän viestiin voidaan sisältää kaikki kliseiset sanat siitä miten hauskaa kirjoittelu tänne on epäaktiivisuudesta huolimatta ollut, ja miten toivottavasti seuraavan vuoden aikana saadaan aikaiseksi hiukkasen enemmän. Valitettavasti iso osa vuoden mittaan luonnoksiin jääneistä teksteistä on joko jäänyt ajastaan vähän jälkeen ja jäänyt sen takia julkaisematta, tai on muuten vain jäänyt tyytymättömyyden takia postaamtta.

Mutta eipä hätää, nyt voidaankin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Erittäin huikeiden synttäreiden kunniaksi voisin raottaa Humble Bundle -tililleni kasautuneita käyttämättömiä koodeja ja jakaa niitä vähän eteenpäin kaikille niille, jotka kynnelle kykenevätkään ja kertovat kommenttilaatikkoon mikä olisi jotain sellaista josta haluaisivat luettavaa! Ja jos mitään ei nyt tule yhtään mieleen tai et erityisemmin halua lukea mitään niin eiköhän muitakin sydäntälämmittäviä kommentteja oteta vastaan.

Olettaen että viestejä nyt tulee, niin tasan viikon päästä laitetaan menemään jollekin onnekkaalle kultamussukalle yksi kappale Hitman: Absolutionia ja Mass Effect 2 Steamiin! :O Jos pelit jo löytyy hyllystä niin ei haittaa, laitat vaikka kaverille kiertoon tai poltat roviolla. Eli tunget varmuuden varalta mukaan jonkin yhteystiedon Twitteristä taikka sähköpostista, niin otan yhteyttä.

Tuli tästä giveawaystä hurja menestys tai ei, niin nyt uskallan ehkä vihdoin luvata seuraavan parin viikon sisälle sijoittuvan livestreamin (etukäteen saa käydä followaamassa twitch.tv/mynorchie jos tahtoopi), joten siitäkin saa jotain pelitoiveita kaiketi laittaa jos niin on ollakseen.

Kiitos vuodesta, toivottavasti jaksatte toisenkin. :3

EDIT 1.5. 
Noniin eli äärettömästä suosiosta ja massiivisesta viestimäärästä huolimatta on hurja arvonta suoritettu, ja Jedatille lähtee kahta hyvin hurjaa peliä tulemaan! :D Eli kurkkaapa Twitteriä niin laittelen koodeja ihan tuota pikaa. Hyvää vappua!

20. maaliskuuta 2015

Voihan ennakkoluulo sentään


Viime viikot on vallan menneet uuden eläimekkään perheenjäsenen saapumista valmistellessa, eikä juurikaan blogia olla muistettu... hups. Jotain kuitenkin kerkesin tässä ohessa tehdä, eli sain viimeinkin päätökseen niin suunnattoman kauan säästelemäni pelin jota jotkut hassut ihmiset kutsuvat nimellä Mass Effect 3. Mieletön seikkailu täynnä aivan mielettömän hyviä hahmoja, eikä ole yhtäkään hetkeä jota katuisin hetkeäkään. Nyt varmaankin toisiksi suosikein pelisarjani on viimein pelattu läpi, ja on aika käydä läpi lukuisia arvosteluita ja youtubekommentteja joita peli on saan- ainiin, eihän se koskaan ole hyvä idea.

Koneettomuudestani huolimatta sain oman kopioni käsiini muutama kuukausi julkaisun jälkeen melko halvalla ja kuumottelin kaikkia niitä negatiivisia kommentteja joita peli sai vielä ilmaiseksi ladattavien endingien extended cutien jälkeenkin. Bioware korjasi sen mitä pyydettiin, mutta peliin koskeminen pelotti silti ihan älyttömästi. Oliko kyseessä oikeasti pelkkää häpeää koko pelisarjalle? Ei kai parin tunnin sekvenssi voi pilata kaikkea täysin? No niin, ei voikaan.

Kaiken sen ennakkoluulon alta löytyi yksi hienoimmista peleistä joihin tulen koskaan koskemaan. Totuushan on, että ilman pidennettyjä endingejä jäävät ne tyhjemmiksi, mutteivät millään muotoa edelleenkään niin huonoiksi, että kokemus jotenkin pilaisi kaiken sen mitä pelisarjan kanssa on nähty. Vaihtoehtoja oli moneen eri makuun ja suuria valituksenaiheita luulisi löytyvän vain niille jotka syynäsivät endingejä suurennuslasin kanssa heti Youtubesta - itselleni ensikertalaisena loppu oli huikea, vaikken multiplayerin vaikuttamisesta pitänytkään. Kummasti sitä vaan ymmärsi ettei se mitä revieweissä lukee ole aina se absoluuttinen totuus. :D

Kävin läpi melkein tismalleen saman ajatusprosessin kun kuumottelin Arkham Originsin kanssa ensimmäisen kerran. Oli se sitten liikaa lateksipukuja tai liikaa tappelemista, löytyy internetistä mitä tahansa höpsöjä syitä sille miksei kyseistä taideteosta saa luokitella hyväksi. Osa arvosteluiden logiikasta tuntui aivan järjettömältä, ja silti kaiken pelkäämisen jälkeen täysin Asylumiin ihastuneena suostun myöntämään Originsin olevan pelillisesti paljon mielekkäämpi - vaikkei kuitenkaan suosikkini, mind you! Löysin jälleen yhden mielipelin.

Mutta hei, logiikka pätee myös toiseen suuntaan. Oli se sitten kaikkien ihailema Walking Dead tai suunnattoman kauniista ympäristöstään ylistetty Child of Light, on aina varaa tietty kritiikille. Siinä missä ensimmäinen ystävämme ei juurikaan tyydytä jännittävänkutkuttavaa oloa päätöksentekoa odottaessa ei jälkimmäinen taas tunnu täyttävän odotuksia laisinkaan nerokkaasti suunnitellun vuoropohjattoman combattinsa ulkopuolella. Jostakin syystä ainoa valituksenaihe tuntuu kuitenkin olevan Uplayn (joka kummallisesti sattui toimimaan koko pelin ajan kiltisti) toimimattomuus tai vastaava, eivätkä niinkään pelin sisältämät ongelmat. Tyhjä maailma ei täyttänyt seikkailunhaluani, eikä peli tuntunut tarjoavan omaan kuppiini teetä muuta kuin hienot runontäyteiset dialogit. Katkera olo jäi vain kaikesta niistä odotuksista ja kritiikittömistä palautteista.

Ja niin hupsulta kuin se kuulostaakin, lukematta sanaakaan ennen pelin ostamista jopa huono peli tuntui paljon miellyttävämmältä. Ilman turhia odotuksia peli on niiiiin suunnattoman paljon helpompi ottaa vastaan ja mielipiteiden vertailu läpipeluun jälkeen tuntuu tuhat kertaa mielekkäämmältä! Oli se sitten Steamin tarjoama suhteellisen laaja valikoima palautetta tai ei, löytyy aina ihan liikaa näitä helmiä joista monipuolista kritiikkiä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa ja pettymyksiltä tuskin pettyy. Täysin itsesuojelun nimissä jätän kuitenkin Ocarina of Timestä puhumisen tyystin ja toivotan vain hyvää huomenta. :3

Omia iloisia tai ei niin iloisia yllätyksiänne vastoin odotuksianne?

21. tammikuuta 2015

Peliaddiktioita

Laatikosta löytyy 386 vastakuoriutunutta Tangelaa, mutta ei yhtäkään shinyä. Ei se mittään, jatketaan silti.


Siitäpä oma elämä on koostunut viimeisen parin viikon aikana. No ei sentään. Eräs kaunis ilta innostuin hankkimaan Pokémon Omega Rubyssä shinyä Dunsparcea, ja mokoma höpönassuhan ilmestyi paikalle jo toisen kuoriutuneen munan kohdalla. Tangelan kohdalla tarina näyttääkin olevan jo erilainen, mutta joku tunnistamaton voima pitää sormet silti 3DS:llä ja silmät kiinni näytössä. Samaa tapahtui kun vuotta aikaisemmin vietin kaksi viikkoa tietyssä spotissa pusikossa shinyä Swablua etsien, ja nyt vielä kehtasin chainata niitä parin sadan verran - tuloksetta. Ja silti homma jatkuu.

Oon itse ihmisenä ihan mieletön suorittamisfriikki sen suhteen mitä peleihin tulee mikäli vaan yhtään löytyy yhtäkään täydellistä addiktion kohdetta. Nyt puhutaan kuitenkin ihmisestä joka Minecraftissa kerää monta tuntia redstonea kaivaen ihan vain että saa laatikkoon täydet enchantatut diamondarmorit varakappaleiden varakappaleiksi ja vielä pitää sitä helvetin hauskana ajanvietteenä... puhumattakaan kaikista niistä miljoonista tunneleista jotka tän prosessin aikana pitää kaivaa ehdottoman symmetrisiksi! Tää kyseinen addiktiohetki saattaa kestää muutamasta päivästä viikkoihin, jonka jälkeen on vaan pakko löytää joku uusi kohde johon kuluttaa puolet elämästä. Aina löytyy jotain johon käyttää aivan liikaa aikaa, välittämättä siitä saavutetaanko tavoitetta edes koskaan.

Jos pelissä on achievementtejä sen on automaattisesti pakko olla hyvä... ja ne on myös pakko yrittää suorittaa ennen kuin etenee itse pelissä. Jos vaan mahdollista niin aina on pakko kysyä joltakulta mikäli pelissä on achievementtejä jotka voi missata, ja eteenpäin ei mennä ennen kuin ne on saatu - eihän niistä itse saa spoilaantua. Monesti homma kusee liian vaikeisiin tehtäviin ja ihan silkkaa kykenemättömyyttäni vaan turhauduttuani lopetan retken sataan prosenttiin. :D Näin kävi Bastionin kanssa ja viimeistä neljää achievementtia tuskin koskaan tulen etes saavuttamaan. Sama koskee myös Arkham Asylumia ja niitä perhanan combat challengeja. Monesti pääsee niin tavattoman lähelle, muttei koskaan täysiin prosentteihin... ja silti aina ottaisin koska tahansa mieluummin liian hankalia achievementtejä kuin miljoona tarinan edettyä aukeavia, jolloin mitään ei oikein pääse saavuttamaan. ;_;

Ikävintähän on ettei mokoma perfektionismin multihuipentuma ja kaikenmuotoinen mahdollisimman hurja ajan kuluttaminen edes jää pelkkiin achievementteihin. Peliä ei muuten pelata jos sidequestit jätetään välistä! En tbh ymmärrä minkä takia kukaan pelaisi Mass Effectejä jättäen sivutehtäviä välistä, ja tää taisikin olla se joka herätti tekemättömien sidequestien tuskan itessäni pahiten. Kaikki oli pakko tehdä, oli mikä oli. Pahaa teki myös se optimoinnin määrä jota on täysin käsittämättömästä syystä pakko suorittaa. Samassa paikassa olevat questit on täysin pakko kerätä kerralla ja tehdä myös kerralla tai mielipaha on liian suuri vain koska questlista näyttää rumalta ja aivan liian pitkältä. :D Vaikka tehtävä sattuiskin olemaan puuduttavin homma koskaan (tuo asia x paikkaan y), ei sitä vain kehtaa jättää kesken - kaikki on tehtävä.

Ensimmäisenä mainitsin nää pokémonien breedaamiset ja joka jonnen lempparisandboxin redstonenkeruuhetket, joihin kiteytyy täysin turha ajankäyttö pienen näpertämisen parissa. Oh boy. Armorien kustomointi, turhan krääsän ostaminen (osoitan syyttävällä sormella Shepardin makuuhuoneen kaloja ja pienoismalleja), kartan täyttäminen, käyttämättömien aseiden hamstraaminen, Skyrimissä illusionin levelaaminen parin tunnin ajan yhden suden kanssa painaen kahta nappia vuorotellen... kaikki luonnistuu, kunhan se on mahdollisimman turhaa ja aikaavievää. Ja mikä tärkeintä, kunhan se ei liity mitenkään pelin läpipääsyyn.

Kaikesta tästä huolimatta pelaaminen on enemmän kuin nautinnollista, vaikka allekirjoittanut saakin sen kuulostamaan silkalta suorittamiselta. :D Nyt jos sallinette niin siirryn pelastamaan universumia Commander Shepardin ominaisuudessa hurahdettuani taas avaruusseikkailujen pariin! Höpötänkö seikkailuistani vielä jotain, kenties. (Ohitimme muuten juuri 1000 page viewiä, wohoo!)

Mainitkaapa myös omia pahimpia ajankulutustapojanne peleissä?

12. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet?

...eli turhaa jauhamista tulevaisuudensuunnitelmista.

Näin melkein kahden viikon myöhästymisellä hyvää uutta vuotta kaikille! :3 Lupasin aloittaa vuoden 2015 blogailut mahdollisimman aktiivisesti, ja tässähän tätä taas ollaan. Sluibailuajallani kuitenkin olen ainakin yrittänyt suunnitella mahdollisimman kovin tulevia kirjoitteluja, jospa tästä joskus saataisiin jollekulle miellyttävää aktiivista luettavaa! Ainakin itselleni vähintään! Suunnitelmissa oli ollut Yukiconissa pörräämistä vänkärin muodossa, mutta tääkin piti coniaamuna valitettavasti perua. Ei kuvamateriaalia tai mitään muutakaan hauskaa siis sieltä :<

Mutta! Se vähän tai vähän enemmän kuumottelemani livestream tulee ehdottomasti toteutumaan tässä heti kun millään vain onnistuu. Tietoa siitä että mitä tasan tarkkaan tullaan pelaamaan ei ole oikeesti yhtään. :D Katellaan sitä sitten tarkemmalla ajalla, lupaus kuitenkin pidetään! Eikä haittaa vaikka paikalla olisi vain yhden sekunninkin, kaikki käynnit otetaan ilolla vastaan.

Helmikuussa tiedossa on Desucon Frostbite jonne liput ja muut on jo hankittu, joten sieltä tulee myöskin varmasti jotakin... ihan sen mukaan miten sisäinen introvertti antaa lähestyä kuvattavia ihmisiä. :D Animunkatselu ja muu vastaava on jäänyt vähän vähemmälle blogin puolella, joten saapi nähdä nipsitäänkö blogista vähän aihealueita pois vai sytyttääkö frosti jotenkin.

Lisäksi ihan porkkanana blogin seuraamiseksi voin luvata, että giveawaytä voipi olla luvassa jos joskus ennen blogin syntymäpäiviä saavutetaan minkäänmuotoisia lukuja, hehe. Ennen sitä pyritään kuitenkin kiristämään vähän kirjoittelutahtia, jos yhtään päästäisiin paremmin vauhtiin. Nyt kun olen höpöttelyni lähitulevaisuudesta höpötellyt niin tosiaan hyviä uusiavuosia ja niin poispäin. :3