21. tammikuuta 2015

Peliaddiktioita

Laatikosta löytyy 386 vastakuoriutunutta Tangelaa, mutta ei yhtäkään shinyä. Ei se mittään, jatketaan silti.


Siitäpä oma elämä on koostunut viimeisen parin viikon aikana. No ei sentään. Eräs kaunis ilta innostuin hankkimaan Pokémon Omega Rubyssä shinyä Dunsparcea, ja mokoma höpönassuhan ilmestyi paikalle jo toisen kuoriutuneen munan kohdalla. Tangelan kohdalla tarina näyttääkin olevan jo erilainen, mutta joku tunnistamaton voima pitää sormet silti 3DS:llä ja silmät kiinni näytössä. Samaa tapahtui kun vuotta aikaisemmin vietin kaksi viikkoa tietyssä spotissa pusikossa shinyä Swablua etsien, ja nyt vielä kehtasin chainata niitä parin sadan verran - tuloksetta. Ja silti homma jatkuu.

Oon itse ihmisenä ihan mieletön suorittamisfriikki sen suhteen mitä peleihin tulee mikäli vaan yhtään löytyy yhtäkään täydellistä addiktion kohdetta. Nyt puhutaan kuitenkin ihmisestä joka Minecraftissa kerää monta tuntia redstonea kaivaen ihan vain että saa laatikkoon täydet enchantatut diamondarmorit varakappaleiden varakappaleiksi ja vielä pitää sitä helvetin hauskana ajanvietteenä... puhumattakaan kaikista niistä miljoonista tunneleista jotka tän prosessin aikana pitää kaivaa ehdottoman symmetrisiksi! Tää kyseinen addiktiohetki saattaa kestää muutamasta päivästä viikkoihin, jonka jälkeen on vaan pakko löytää joku uusi kohde johon kuluttaa puolet elämästä. Aina löytyy jotain johon käyttää aivan liikaa aikaa, välittämättä siitä saavutetaanko tavoitetta edes koskaan.

Jos pelissä on achievementtejä sen on automaattisesti pakko olla hyvä... ja ne on myös pakko yrittää suorittaa ennen kuin etenee itse pelissä. Jos vaan mahdollista niin aina on pakko kysyä joltakulta mikäli pelissä on achievementtejä jotka voi missata, ja eteenpäin ei mennä ennen kuin ne on saatu - eihän niistä itse saa spoilaantua. Monesti homma kusee liian vaikeisiin tehtäviin ja ihan silkkaa kykenemättömyyttäni vaan turhauduttuani lopetan retken sataan prosenttiin. :D Näin kävi Bastionin kanssa ja viimeistä neljää achievementtia tuskin koskaan tulen etes saavuttamaan. Sama koskee myös Arkham Asylumia ja niitä perhanan combat challengeja. Monesti pääsee niin tavattoman lähelle, muttei koskaan täysiin prosentteihin... ja silti aina ottaisin koska tahansa mieluummin liian hankalia achievementtejä kuin miljoona tarinan edettyä aukeavia, jolloin mitään ei oikein pääse saavuttamaan. ;_;

Ikävintähän on ettei mokoma perfektionismin multihuipentuma ja kaikenmuotoinen mahdollisimman hurja ajan kuluttaminen edes jää pelkkiin achievementteihin. Peliä ei muuten pelata jos sidequestit jätetään välistä! En tbh ymmärrä minkä takia kukaan pelaisi Mass Effectejä jättäen sivutehtäviä välistä, ja tää taisikin olla se joka herätti tekemättömien sidequestien tuskan itessäni pahiten. Kaikki oli pakko tehdä, oli mikä oli. Pahaa teki myös se optimoinnin määrä jota on täysin käsittämättömästä syystä pakko suorittaa. Samassa paikassa olevat questit on täysin pakko kerätä kerralla ja tehdä myös kerralla tai mielipaha on liian suuri vain koska questlista näyttää rumalta ja aivan liian pitkältä. :D Vaikka tehtävä sattuiskin olemaan puuduttavin homma koskaan (tuo asia x paikkaan y), ei sitä vain kehtaa jättää kesken - kaikki on tehtävä.

Ensimmäisenä mainitsin nää pokémonien breedaamiset ja joka jonnen lempparisandboxin redstonenkeruuhetket, joihin kiteytyy täysin turha ajankäyttö pienen näpertämisen parissa. Oh boy. Armorien kustomointi, turhan krääsän ostaminen (osoitan syyttävällä sormella Shepardin makuuhuoneen kaloja ja pienoismalleja), kartan täyttäminen, käyttämättömien aseiden hamstraaminen, Skyrimissä illusionin levelaaminen parin tunnin ajan yhden suden kanssa painaen kahta nappia vuorotellen... kaikki luonnistuu, kunhan se on mahdollisimman turhaa ja aikaavievää. Ja mikä tärkeintä, kunhan se ei liity mitenkään pelin läpipääsyyn.

Kaikesta tästä huolimatta pelaaminen on enemmän kuin nautinnollista, vaikka allekirjoittanut saakin sen kuulostamaan silkalta suorittamiselta. :D Nyt jos sallinette niin siirryn pelastamaan universumia Commander Shepardin ominaisuudessa hurahdettuani taas avaruusseikkailujen pariin! Höpötänkö seikkailuistani vielä jotain, kenties. (Ohitimme muuten juuri 1000 page viewiä, wohoo!)

Mainitkaapa myös omia pahimpia ajankulutustapojanne peleissä?

12. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet?

...eli turhaa jauhamista tulevaisuudensuunnitelmista.

Näin melkein kahden viikon myöhästymisellä hyvää uutta vuotta kaikille! :3 Lupasin aloittaa vuoden 2015 blogailut mahdollisimman aktiivisesti, ja tässähän tätä taas ollaan. Sluibailuajallani kuitenkin olen ainakin yrittänyt suunnitella mahdollisimman kovin tulevia kirjoitteluja, jospa tästä joskus saataisiin jollekulle miellyttävää aktiivista luettavaa! Ainakin itselleni vähintään! Suunnitelmissa oli ollut Yukiconissa pörräämistä vänkärin muodossa, mutta tääkin piti coniaamuna valitettavasti perua. Ei kuvamateriaalia tai mitään muutakaan hauskaa siis sieltä :<

Mutta! Se vähän tai vähän enemmän kuumottelemani livestream tulee ehdottomasti toteutumaan tässä heti kun millään vain onnistuu. Tietoa siitä että mitä tasan tarkkaan tullaan pelaamaan ei ole oikeesti yhtään. :D Katellaan sitä sitten tarkemmalla ajalla, lupaus kuitenkin pidetään! Eikä haittaa vaikka paikalla olisi vain yhden sekunninkin, kaikki käynnit otetaan ilolla vastaan.

Helmikuussa tiedossa on Desucon Frostbite jonne liput ja muut on jo hankittu, joten sieltä tulee myöskin varmasti jotakin... ihan sen mukaan miten sisäinen introvertti antaa lähestyä kuvattavia ihmisiä. :D Animunkatselu ja muu vastaava on jäänyt vähän vähemmälle blogin puolella, joten saapi nähdä nipsitäänkö blogista vähän aihealueita pois vai sytyttääkö frosti jotenkin.

Lisäksi ihan porkkanana blogin seuraamiseksi voin luvata, että giveawaytä voipi olla luvassa jos joskus ennen blogin syntymäpäiviä saavutetaan minkäänmuotoisia lukuja, hehe. Ennen sitä pyritään kuitenkin kiristämään vähän kirjoittelutahtia, jos yhtään päästäisiin paremmin vauhtiin. Nyt kun olen höpöttelyni lähitulevaisuudesta höpötellyt niin tosiaan hyviä uusiavuosia ja niin poispäin. :3