27. toukokuuta 2015

Dragon Age pähkinänkuoressa

Eihän siitä oikein ole aikaakaan, kun blogissa oli puhetta siitä, miten kovasti kutkuttelin ja toivoin uskaltavani koskea Dragon Age: Originsin kahteen viimeiseen questiin. Jollain tasolla siihen oli ihan oikea syykin, miksi ko. asian kanssa kestikin niin kauan. Pelkäsin kuollakseni hurahtavani täysin taas uuteen pelisarjaan ja hukkaavani lähitulevaisuudestani aivan liikaa aikaa. No, väistämätöntä ei nimensä mukaisesti voi väistää ja nyt elämästäni on hukattu noin 106 tuntia sarjan kahdelle jälkimmäiselle osalle... ja nyt on kai aika sanoakin siitä jotain.

Itselleni darkspawnien ja lohikäärmeiden täyteinen ensimmäinen peli oli ihan huikea. Vaikka mainitsin pelin lyhyesti kuvailtuna vaikuttavan geneeriseltä ja yksinkertaiselta, muuttuu siitä vähänkin maailmaa tutkimalla ja ihmisille juttelemalla paljon moniuloitteisempi. Pelin tarkoituksena kuitenkin on ilmeisesti olla vain suuntaa-antava pohjatarina seuraaville peleille, eikä täysin perinteinen ensimmäinen osa, joten annettakoon yksinkertaisuus anteeksi. Peli-intoa ehkä itseltäni söivät ajoittain aivan liian isot (mutta erilaiset!) alueet, jotka oli kaikki pakko kuitenkin kaluta lävitse. Strategiahenkisestä combatista myös löytyy monia teknisiä ärsyttäviä pikkuvikoja, mutta suuri osa toimii kuitenkin hyvin ja mielekkäästi.  Missään vaiheessa ei tullut "ei tätä enää jaksa"-oloa vioista huolimatta! Biowarelle tyypillistä tuntuu olevan myös aivan liian hyvien hahmojen tekeminen, eikä tämä nyt ollut millään lailla poikkeus. Dialogia myöten mikään tehty tai kuultu ei tuntunut turhalta, ja sidequesteillakin tuntui olevan jokin elämää suurempi tarkoitus pelimaailmalle. Taas jälleen mukana on myös huoli siitä, selviääkö kukaan oikeasti edes elossa ja mikä kaikki voikaan mennä pieleen. Peliin oikeasti uppoutuu sisälle, eikä sieltä sitten tunnukaan olevan kovin helppo nousta enää takaisin... :D 

Mitä tulee pelisarjan vihatuimpaan mustaan lampaaseen nimeltä Dragon Age 2, oli se yllättävän mielekäs kokemus. Vaikka Originsin juonella nyt ei ihan hirveästi enää ollutkaan pelin kanssa mitään tekemistä samaa maailmaa ja joitain hahmoja lukuunottamatta, pidin kovasti siitä miten hienoa työtä siirtymisprosessin kanssa oli tehty juonessa. Kyllä, vihasin copypastetunneleita joilla ylipitkät dungeonit pelissä korvattiin. Kukaan ei nauti saman maiseman tuijottamisesta kymmentä kertaa, ja se on ymmärrettävää. Mutta muuten peli oli ihan hyvä. Teknisiä vikoja korjattiin paljon ja liikkuminen combatinkin aikana tuntui paljon paremmalta. Siitä voidaan toki keskustella oliko mainquestien rakentaminen suoritettu puolivillaisesti vai ei, mutta  monet parannukset (mm. uusittu inventory) ja jälleen erityisen hienot hahmot kompensoivat tätä ihan ookoosti. Kyseessä tuskin on sarjan paras peli, mutta pienen lisäajan puitteissa pelistä olisi varmasti voinut tulla edes kilpailukykyinen. Tämä on vähän sääli.

Ja sitten on Inquisition, äääh. Haluaisin sanoa rakastavani tätä peliä, ihan totta. Hyvin kaunis graafinen ilme (miinus superärsyttävä tekstuurien pop-in joka paikassa), hienot hahmot, jännittävä tarina ja elf-mage sysirasismihahmooni hienosti sopeutuva ympäristö... ja silti mikään ei oikein tunnu oikealta. 78 tuntia ja pelillä ei oikein vieläkään ole kunnon otetta mistään. Dungeonit vaihtuivat mmorpg-tyyliseen open worldiin, ja siitä eteenpäin kaikki tuntuu niin oudolta. Itse kuitenkin nautin ko. sarjasta sen tarinan, en niinkään Skyrimmäisen seikkailemisen takia. Tekninen puoli on pieniä bugeja (yksi armor venytti hahmon sormet kilometripituisiksi cutscenejen aikana) lukuunottamatta kaiketi ihan ok, eikä pelissä pitäisi olla hirveästi valitettavaa, jos tykkää mmorpg:stä. Mikään ei kuitenkaan oikeasti tuntunut Dragon Agelta. Tarina oli tuttuun tapaansa hirmu mukaansatempaava, dialogi oli mahtavaa ja aiempien pelien päätökset tuntuivat hirmu kutkuttavilta mm. vanhojen hahmojen pärähtäessä paikalle. Päätarinalle omistettu aika ja sen myötä laatukin oli kuitenkin naurettavan minimaalinen ja sivutehtävien määrä oli maksimoitu. Kerää kukkia ja kiviä, toista kymmenesti. Turhaa tekemistä oli ihan liikaa. Ei peliä kuulu tehdä logiikalla "no kyllä se sitten 20 tunnin päästä lähtee vauhtiin". Minä tahansa muuna pelinä Inquisition olisi hyvä, mutta Dragon Agen mittakaavalla se oli lähinnä vain okei. Enkä edes voi sanoin kuvailla sitä, miten paljon tämä mua itseäni häiritsee. Jollain tasolla myös tunnen surua siitä, miten vähän arvoa vanhoille peleille annetaan kun pelottavan suuri osa tarttuu pelkkään Inquisitioniin, eikä huomaa miten paljon tarinasta menettääkään kiireessään päästä Iron Bullin pöksyihin. :(

Pelaisinko pelisarjaa heti tältä istumalta uudestaan? No en kovin lähiaikoina. Nautinko silti kokemuksesta? Aivan suunnattomasti. Uudelleenpeluuarvo on suuri. Tarinan arvo kussakin pelissä on myös älytön, enkä missään vaiheessa olisi kehottamatta ketään ostamaan koko settiä sen vuoksi. Originsin jälkeen Bioware korjasi monta pikkuvikaa ja loi samalla liudan uusia, eikä päätöstä sarjan parhaasta pelistä tähän mennessä ole ihan hirveän hankalaa tehdä... enkä ihan ole varma kuuluisiko sen edes mennä näin. Tykkään sarjasta suuresti (vaikkei välttämättä siltä kuulostanut) enkä malta odottaa uutta peliä, muttei sille kaikelle pienelle hiipivälle pelolle oikein voi mitään - mitä jos Bioware pilaakin kaiken? Tällä hetkellä juoni on niin herkillä, ettei pelin sotkeminen kuulosta liian vaikealta vahingolta saavuttaa. Odotan ainakin vanhaan konseptiin palaamista, ilman open worldia ja grindausfiilistä. Jääköön se sitten nähtäväksi... ja hei, ENCHANTMENTS.

Mutta hei, mitäs te tykkäätte?

13. toukokuuta 2015

Pelikuulumisia?

Lähes vuosi sitten kirjoittelin sen ajan suurimmista hurahduksista pelien suhteen, jos joku sattuu tämän muistamaan. Ensin ajattelin vähän palata samoihin peleihin uusintakatsastusta varten, mutta näiden lukuisten kuukausien aikana on tullut löydettyä sen verta peli jos toinenkin, että eiköhän mieluummin siirrytä uudempiin ajatuksiin. :D Joten eiköhän tutkiskella vähän parin viime kuukauden ja lähempien aikojen suurimpia iloisia ja surullisia yllätyksiä!

Suurin vapaa-ajan syöjä tulee tuskin kovin suurena yllätyksenä ottaen huomioon sen, miten kauan peliä ollaan teasattu PC:lle vuosien takaisesta julkaisusta huolimatta. Lähes 70 tuntia siihen meni, mutta sen verran elämästäni satuin Grand Theft Auto V:lle uhraamaan. Ensimmäinen GTA oli joskus kauan sitten yksi ensimmäisistä pelikokemuksista, vaikken muuta ymmärtänytkään kuin hakea tankin puskan piilosta ja ajaa kadulla tanssivien ihmisten yli. Mitenkään äärettömissä määrin en San Andreasin ja Vice Cityn ulkopuolella ole kyseiseen autonvarastelusarjaan perehtynyt, mutta tulihan silti tuota uusinta odotettua yli vuoden päivät. Optimointi PC:lle on kuitenkin tehty melko tökerösti (taattua Rockstar -laatua) ja asetukset saa laittaa suhteellisen pienelle saadakseen tasaisen frameraten, mutta ulkoisesta olemuksesta huolimatta suurin osa toimii tarpeeksi hyvin. Kolmen päähahmon välillä pallottelu oli suunnattoman hauska ja hyvintoteutettu ominaisuus, joka toimi mielekkäässä pääjuonessa oikein hyvin. Multiplayeriin olisin kovasti toivonut hieman lisäsisältöä (kerta lisää heistejäkään ei enää ehkä tule) pelkkien kilpailujen ulkopuolelta, mutta muuten ehdottomasti kaiken väärti kaikkine optimointiongelmineen ja ylihitaine latausruutuineen! Tuskin tarvinnee sen suurempia selittelyitä.

Dragon Age: Origins oli jotain sellaista jonka aloitin jo viime kesäkuussa, mutta vasta nyt viime aikoina tuli aikaiseksi jatkaa tallennusta. Kyseessähän on siis Biowaren roolipeliseikkailu Fereldenin pikkumaailmassa. Combatissa on vähän mmorpg-henkisyyttä mukana, joten en suoraan sanottuna yhtään ensinäkemällä pelistä innostunutkaan. Kun puoliväkisin eteenpäin jatkoi, niin alta löytyikin jännittävillä hahmoilla (= Alistair) täytetty taistelu darkspawneiksi kutsuttuja hirviöitä vastaan. Pelin asetelma on varmasti aika geneerinen eivätkä kaikki ehkä juonellisesti pelistä löydäkään suurta tyydytystä, mutta mahtava dialogi ja Biowaren tyylisesti vapaus valita asioita varmasti innostuttaa myös näitä henkilöitä. Uudelleenpeluuarvokin vaikuttaa tällä hetkellä huikeelta jo pelkästään päähahmon rodun/taustan muuttaessa tilanteita ja dialogeja täysin, etenkin kun DLC:t mukaanlaskettuna questeja näyttäisi olevan järjetön määrä. Tällä hetkellä en vain millään uskalla pelata viimeistä kahta pääquestia loppuun, joten varmuutta siitä onko peli myös lopun jälkeen yhtä huikea paketti - jääköön se nähtäväksi. :D Onneksi aina on uljas sotakoirani Mauno.

Mainitsin joskus muinoin myös siitä, miten innoissani odottelin Plants vs. Zombies: Garden Warfaren ilmestymistä PC:lle. Aikaisemmasta PvZ-pelistä konsepti muuttuu täysin towerdefensestä siirryttäessä ammuskeluun, ja siirtymä on toteutettu aivan liian hienosti. Peli on äärettömän hauska etenkin itteni kaltaisille huonoille fps-pelaajille, joilla ei oikeastaan edes ole älytöntä halua olla hyvä vaan ainoastaan hassutella söpöillä classeilla ja avata tarrapaketteja (joista saa lisää kustomointi- ja hyötyitemeitä). Pelissä on pvp:ssäkin älyttömän helppo pitää hauskaa, kun taasen monessa muussa vastaavassa menee lähinnä hermot. Itse kuitenkin pelissä viihdyn enemmän pve:n puolella edelleen. Graafinen ilme on yksinkertaisine tekstuureineen kaunis ja toimii myös täydellisen smoothisti. Toistaiseksi eri classien välillä vaan tuntuu olevan vähän huonoa tasapainottelua voimakkuuksien kanssa, mikä on vähän ikävää. Menossa tällä hetkellä rank 33, ja toivottavasti jaksaa pidemmällekin! :D Jos sitä joskus pääsisi Garden Opsia vaikeimmallakin tasolla lävitte. Ja hei, kuka ei tykkäisi kattilapäisestä auringonkukasta?

Loppumetreillä ollaan myös Lara Croftin tähdittämässä pelissä nimeltä Tomb Raider, joka on muuten yksi visuaalisesti näteimmistä peleistä hetkeen. Peli on kuin mikä tahansa vanhakin Tomb Raider vähän uusilla mausteilla: etsitään pienien puzzlejen täyttämistä hautakammioista aarteita ja tapetaan vihollisia. Jokin vanha fiilis pelistä kuitenkin puuttuu aivan kokonaan! Seikkaileminen tuntuu toissijaiselta ja tylsältä, kun taas pelin pääpaino tuntuu olevan taistelussa/sniikkailussa ja näteissä cutsceneissä, joissa välillä on se yksi quick time event. En missään välissä tunne erityisesti olevani keskellä hurjaa seikkailua, kuten joskus muinoin Laran löytyessä lumisilta vuorilta tai kuolemanvaarallisesta koskesta (shoutout myös ikivanhoille Indiana Jones -peleille). En myöskään tiedä yhtään mitä Square Enixillä on pelin tekemisen aikaan polteltu, mutta kuulun itse siihen surulliseen ihmisryhmään jolle kameran jatkuva heiluminen aiheuttaa päänsärkyä lähes ensimmäisillä minuuteilla. Pelissä on kyllä hetkensä ja suurimmilta osin miellyttävät mekaniikat, mutta tähän mennessä suurin osa kokemuksesta on lähinnä tylsistymistä ja pelin sulkemista silmien säryltä.

Äärettömän hankalaa pitää kaikki päässä vellovat ajatukset lyhyinä, joten tältä kerralta luultavasti pelikuulumiset saavat luvan riittää ennen kuin mopo karkaa käsistä! Palaillaan kaiketi taas lähiaikoina uusien kuuluminkien parissa, eli heti kun saan vain mitenkään hoidettua näitä nykyisiä alta pois pääsykokeiden ja muun yhtä turhan alta. :D Eli seuraavaan kertaan?