1. huhtikuuta 2016

Taskuhirviömaraton - Johto

Yo! Lintusten lauleskellessa ja auringon vähän pilkistäessä pilvien takaa on hyvä heittää talviturkki pois ja vaihtaa vähän blogissakin näköä. Pääsiäismunat on ahmittu ja vaikka ihana sää kutsuukin vähän ulos, niin kouluhommat puskee päälle ja sanoo ei. :( Tärkeämpiäkin töitä kuitenkin on, nimittäin...

...on aika palata pokémonmaratonin pariin! Viime kuussa elettiin lämpimiä nostalgiantäyteisiä hetkiä Kantossa muutamien ensimmäisten generaation pokémonien kanssa. Maraton (joka pikku kiireiden takia on nyt kuitenkin vähän enemmän tai vähemmän maraton) vie kuitenkin tällä kertaa reppuselässään Kanton omaan Ruotsiin, eli länsinaapuriin Johtoon! :-)

Tästä taisin olla vilpittömästi kaikkein eniten innoissani maratonia aloitellessa! Toisen generaation alkuperäiset pelit Gold, Silver ja Crystal ovat pelikerroissa (eivät niinkään tunneissa) reippaasti pelatuimmat pokémonpelini - vaikkakin emulaattorilla. Crystal löytyy kyllä jostain pelikaapin uumenista pölyttymästä etsien käsikonsolia johon itsensä änkeä, mutta ehkäpä senkin pariin pääsee joskus ihan autenttisesti. :D

Mutta! Niin ihastuttavia kuin vuosituhannen vaihteen pelit olivatkin, löytyy sydämestä paikka vähän uudemmalle julkaisulle, eli muutama päivä sitten Euroopan kuusivuotissynttärinsä saavuttaneet remaket HeartGold ja SoulSilver!

Niin hönö kuin oloni onkin, niin HG oli vasta toinen oikeasti omistamani pokémonpeli... kunhan vain sen heti julkaisupäivänä sain jostain käsiini revittyä. 14-vuotias minä oli ehkä enemmän kuin onnensa kukkuloilla kun maailman hienoimmasta kullankiiltävästä paketista paljastui ties mitä tilpehööriä. Löytyi peliä, pokémonpallomaista askelmittaria ja jostain kumman syystä preordereille tarkoitettua supersiistiä Ho-Oh-figuuria, joka on edelleen esillä! Askelmittarin kanssa sitä sitten kiidettiin pitkin mökkipolkuja ja pyydystettiin pokémoneja pinkomalla paikasta toiseen. :D Ovelaa, Gamefreak.

Vaikka ihan pienestä pitäen pokémonit olivat olleet mulle just Se juttu, niin vasta jotenkin tän pelin kanssa kaikki kolahti paikalleen! Itkuahan siinä sit tihrustettiin alkuvideon aikana, kerta kyseessä oli eka pokémonpeli jota oikeasti ODOTIN. Sydän ei koskaan antanut poistaa ainoata tallennustani, joten ihan maratonia varten ostin kaverilta vastikkeen nimeltä SoulSilver ja aloitin uudestaan elämäni toistaiseksi parhaan pokémonseikkailun. :3


Mikä ensinnäkin koko toisen sukupolven peleissä tuntuu niin mukavan erilaiselta on selkeä jatkuvuus sen ja ensimmäisten pelien välillä! Kyseessä on selkeästi jatko-osa, eikä vain uusi täysin oma seikkailunsa. Itse "tarinan" jälkeen pääsee palaamaan takaisin Redin kotikulmille Kantoon ja potkimaan perseelle samoja salipäälliköitä. Nostalgiaa! Ylipäätään uudemmilta peleiltä toivoisin ainakin itse vähän enemmän jatkuvuutta ja ehkä vähän isompiakin visiittejä vanhoille kotikulmille. Niin kivoja kuin uusissa peleissä joidenkin hahmojen, kuten vanhojen championien, pikatapaamiset ovatkin niin eihän ne nyt aivan koti-ikävää paranna. :(

Itse aloitin oman eläimensieppausretkeni yhdellä lapsuuteni lempipokémoneista, eli Totodilellä. Yksi isoimmista syistä kakkosgenen suosikoinnille onkin kyllä ehdottomasti sen startterit. Siinä missä evoluutiolinjan loppupäät eivät ehkä ole sarjan vahvimpia, niin ovat alut ihan parasta! Jotenkin näissä tiivistyy niin hyvin pokémonien hyväntuulisuus ja hauskuus, joka peleissä kuuluisikin olla. Vaikka nykyisistäkin kipaleista löytyy ihan miellyttäviä otuksia, tuntuu niissä olevan enemmänkin virittyneisyyttä tappeluun kuin kumppanien väliseen telttaretkeen Ilex Forestissa tai hauskoihin kilpailuihin Pokéathlonin parissa.

Heti kun lämpimistä tuntemuksista ja vaaleanpunaisista laseista päästään eroon, niin olihan tämänKIN pelin kohdalla ehkä vähän aika kullannut kauniita muistoja. Peli kuitenkin edelleen on neljännen generaation pelien tasolla, eikä muutamista viime vuosien elämänlaatua parantavista muutoksista näy häivähdystäkään. Peli on esim. animaatioiltaan ja teksteiltään hidas (siihen asti kun kyllästyy odottamiseen ja ottaa tappeluanimaatiot pois päältä) ja TM:t ovat edelleen kertakäyttöisiä siinä missä HM:t ovat aivan liian tärkeitä ulkona. Kunnon grindausalueita ei vain isompilevuisille öpölöille millään löydy, puhumattakaan siitä että valikoima pokémonien (sekä ehkä iskujen) suhteen on loppujen lopuksi aika pieni - ainakin ennen postgamea. Kun parempaan on tottunut on turhan hankala katsoa enää taaksepäin. :D

Peli ei ehkä tuntunut sydämessä ihan niin vahvasti kuin kuusi vuotta takaperin, mutta kehtaanpa siitä huolimatta edelleen myöntää kyseessä olevan sarjan paras teos! Sivutekeminen on oikeasti ihan viihdyttävää (vihainen mulkaisu ainoastaan sinulle, Voltorb flip) ja ainoa jota oikeasti jäin ikävöimään oli uudempi Wonder Trade, johon oon oikeasti saanut uppoamaan yhteensä varmaan päälle sata tuntia. Perässä juoksevat pikkupokémonit ovat aivan ihania (tämä ominaisuus takaisin, Gamefreak!) ja muutenkin ulkoisesti koko peli tuntuu niin kotoisalta ja erilaiselta verrattuna toisiin. Vaikka juonestaan näitä pelejä ei kukaan kyllä jää muistamaan, niin kaikki nämä pikkuasiat tekevät monesta asiasta niin paljon miellyttävämmän. ♥ Oikea tunnelma ja seikkailumieli tiivistyy juuri oikein, vähintään ensimmäisen puoliskon aikana!

Joka tapauksessa seuraavana etappina olisi monien joko ihannoima tai kaihtama kolmas sukupolvi, eli trumpettientäyteiset Ruby, Sapphire ja Emerald! Tarkoituksena olisi aloitella uudestaan joko viimeisenä mainittu tai sitten sujahtaa Omega Rubyn pariin hieman taas huijaten... Mikäli huijaushingun yli päästään niin omat odotukset ovat melko alhaiset, sikäli kyseinen pelikolmikko on kirkkaasti omasta mielestäni kaikkein huonoin. Ehkä yllätän itseni, ehkä en. Kuumottaa, mutta eiköhän tästäkin kokemuksesta selvitä elävänä! Mutta, niin miellyttävää kuin tätä liirumlaarumia olisikin jatkaa niin valitettavasti lukuisat monisteet koirien luustosta vetävät ikävästi puoleensa. :( Ehkä vielä jonain kauniina päivänä kaikkien 90-luvun lapsien suurimmat haaveet toteutuvat ja koirien tilalla onkin tultasyökseviä kiinankaaleja, we may never know! Siihen asti, tack och adjö!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti