19. syyskuuta 2016

KUN MINÄ OLIN NUORI...


Ihan varmasti jokaisella, joka on pienenä ihmisenä pelannut ollenkaan minkään sortin videopelejä, on olemassa omia pieniä nostalgiapiikkejään - sellaisia pelejä, jotka nähtyä alkaa kutkuttaa vatsanpohjassa ja hymynpoikaset karata kasvoille kuin ekaa kertaa päiväkodin pusuhipassa. Mikään ei oikeasti korvaa sitä fiilistä, kun hirvittävän monien vuosien jälkeen löytää tajuamattaan yhden näistä iloisista vahingoista. Tänään tahdon avata teille mun omia sellaisia!

Ihan vähän aikaa sitten bongasin Humble Bundlesta Sierran oman bundlen, jossa oli myynnissä lukuisia kasari- ja ysäriaikaisia pelejä, joista harva uusi pelaaja nykyään jaksaa ottaa selvää. Pikselit pystytään laskemaan kahdella kädellä ja pelitunteja vielä vähemmällä. En kuitenkaan varmaan koskaan olekaan bundlea ostanut niin nopeasti kuin nähtyäni listalla Police Quest Collectionin. :D Aivan turhaan edes väittäisin, että pikkuminä olisi ymmärtänyt sanaakaan pelistä, mutta isoveljen esimerkkiä seuraillessa opin muutamat hyödylliset komennot kuten "open door" ja "talk man". Yli kymmenen vuotta meni enkä edes muistanut koko pelin olemassaoloa, joten yllätys oli melkoinen. Ja vaikken peliä silloin osannutkaan pelata, silkasta sen uudelleenlöytymisen innosta aloin miettiä lisää: mitä muita videopelejä lapsuudestani edes löytyi?

Kyseiset poliisipelit eivät kuitenkaan vanhuudestaan huolimatta olleet ensimmäisiä koskaan pelaamiani tai "pelaamiani" seikkailuja, vaan ihka ensimmäisenä tahtoisin kiittää kypärään varustautunutta kahdeksanvuotiasta Billy Blazea... monille tutummin Commander Keen. Avaruusteemainen tasohyppelypeli oli jotain aivan uskomatonta, ja "Goodbye, Galaxy!" tuntui pelinä jopa niin todenmukaiselta että viisi-kuusivuotias minä joutui lopettamaan pelaamisen kesken siinä uskossa, että pelissä kuoltuani kuolisin oikeasti. :DD Yllättäen en koskaan peliä läpi päässyt, mutta ensimmäistä tasoa ja yhtä pyramideista muistan hinkanneeni yhä uudestaan ja uudestaan... tarina ei kerro, johtuiko moinen vain kyvyttömyydestäni tallentaa peliä. Leikitään, että ei.

Samoihin aikoihin olin oikeastaan aika hurahtanut erityisesti kahteen asiaan: dinosauruksiin ja avaruuteen. Dinosauruspelejä en koskaan valitettavasti käsiini saanut, mutta Star Control II:n sen sijaan kyllä! Ymmärtämättä englantia jäi pääseikkailu lähinnä vierestä seuraamiseksi, mutta 1v1 avaruusalustaistelumode se vasta olikin jotain! Muistan edelleen niin elävästi lempialukseni Pkunk Furyn, jota ohjasi pienet linnunnokkaiset Pkunkit, joiden ääntä kuunnellessa Jar-Jar Binks ei tunnu enää missään. :D Vähän aikaa sitten latasin pelin remaken eli The Ur-Quan Mastersin koneelleni, joten nähtäväksi jää mikäli peli oikeasti oli kaikkien näiden vuosien kaipuun arvoinen - ainakin pelkästään valikkoäänien kuuleminen alkoi jo hymyilyttää!

Lista on kuitenkin tällä hetkellä traagisesti vajaa, koska siltä ei löydy ollenkaan vielä LucasArtsin pelejä yhtä ainoata kipaletta! Pohdin aivan äärettömän pitkään minkä kolmesta eri vaihtoehdosta edes kaikkein eniten haluaisin tähän mahduttaa, ja loppupeleissä päädyin niistä kahteen: Grim Fandango ja Indiana Jones and the Fate of Atlantis. Indiana Jones oli myös pelien ulkopuolella aivan äärettömän iso osa lapsuuttani (kuten Star Wars ja MacGyver), ja tarkasti toisia matkimalla meinasi tämä olla ensimmäinen peli jonka pääsin läpi. Enää en muista, mihin matka tyssäsi. :D Joka tapauksessa heti pelin alusta kohtaus, jossa arkeologimme joutuu ongelmiin teatterin takaovella on syöpynyt alitajuntaani niin pahasti, että voisin pelata peliä aivan vain sen takia.

Grim Fandango oli toinen vastaava "katso ensin, matki sitten perässä"-pelejä. Muutaman sanan ymmärsin englantia, mutta dialogeissa päästiin silti eteenpäin vain visusti muistelemalla repliikkien oikeita järjestyksiä. Maailma tarjosi silti niin paljon tutkittavaa! Muissa lapsuuteni peleissä rauhallinen tutkiminen ja puzzlet eivät olleet juuri missään osassa, joten kuolemantakainen maailma teki yhden jos toisenkin vaikutuksen nykyiseenkin pelimakuuni. Remastered-version ilmoituspäivästä asti ei mikään muu enää päässä pyörinytkään, ja vaikka aika vähän kultasikin muistoja, ei mikään vie pois niitä fiiliksiä joita tän pelin ensimmäinen alue tuo. ♥

Mistä peleistä saatte nostalgiaviboja? Tai millaisia pelejä ylipäätään pelasitte nuorempana?

2 kommenttia:

  1. Englanninkielisten pelien oikeiden dialogivastausten ulkoa opettelu tuli kyllä nuorena tutuksi. Tosin muistan sen, että Baldur's Gatea pelatessani jossain kohtaa opin vaihtoehdon "Goodbye." lopettavan usein keskustelut, joten muistan aina joka välissä tarkasti katsoneeni josko se vaihtoehto olisi dialogilaatikkoon ilmestynyt :D Ääninäyteltyjä pelejä oli muuten helpompi opetella ulkoa, kun äänien perusteella pystyi muistamaan että mitä vaihtoehtoa piti painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mietin niin kamalan harvassa pelissä oli oikeestaan ääninäyttelyä, ja/tai dialogi oli tosi yksinkertasta. :D Eipähän onneks tarvinnut ihan hirveästi opetella englantia lukemaan esim. Keenin kanssa.

      (Kuulostaa muuten ihan asialliselta ja normaalilta keskustelulta kun ensimmäinen sana on "goodbye" :-D)

      Poista