7. helmikuuta 2017

Voi ei, mikä pettymys :(


Joulukuun alussa julkaisin listan vuoden jokseenkin miellyttävimmistä peleistä, kuten parina vuonna aikaisemminkin. Harvoin kuitenkaan tulee puhuttua huonoista peleistä tai peleistä, joihin uskoni oli vakaa kuin kivi ja joihin lopulta petyin. Minä, kuten moni muukin pyrkii pelaamaan ainoastaan sydäntälämmittäviä sarjoja (ellette ole aivan järkyttäviä masokisteja) - mutta käyhän aina välillä vahinko ja peli ei ehkä tunnukaan niin hyvältä kuin piti. Alla siis ei missään erityisessä järjestyksessä muutama peli joita odotin vuonna 2016 kuin kuuta nousevaa, vaikkakin vähän kehnoin tuloksin. :(

Yksi aivan ensimmäisistä blogin kirjoituksista vuonna 2016 käsitteli monelle tuttua peliä Life is Strange (2015). Vielä tämän jälkeenkin päätin viime kesänä viimeistellä kaikki achievementit kuluttaen aikaani pelaten pelin läpi vielä kerran uudestaan, eikä mielipiteeni juurikaan ole muuttunut mihinkään. Itse pelin pelaaminen oli edelleen hauskaa ja juurikin esimerkiksi valokuvien ottaminen eli achievementien metsästäminen oli edelleen nautittavaa... vaikken kaikkia löytänytkään ilman taianomaisen internetin apua. Toisella kerralla kaikkiin pieniin yksityiskohtiin oli kuitenkin helpompi tarttua ja huomasin vihaavani pelin dialogia enemmän kuin koskaan. :D Joka kerta kun näytölle pamahti sanat "step-douche", "hella" tai "are you cereal" sain mantrata itselleni lisää voimia jatkaa eteenpäin. Peli on edelleen ihan jees, mutta jos dialogin ja hahmojen kehitykseen ei keskitytä enemmän jatkossa, en usko nauttivani Dontnod Entertainmentin seuraavista peleistä. On hienoa, että kässäristä yritetään ja halutaan tehdä kohdeyleisölle samaistuttava ja samalla viihdyttävä, mutta hirveähän lopputulos on.

Jos jotain odotin äärettömän paljon lähes koko vuoden, oli se Campo Santon kehittelemä melkoisen suosittu peli Firewatch (2016). Uskaltauduin katsomaan striimejä ja videoita pelistä noin ensimmäisen puolen tunnin verran, ja olin aivan myyty. Jos jollekin olen heikompi kuin salmiakille ja kissavideoille niin ne ovat tarinapainoitteiset, tunteikkaat pelit. Tänä vuonna sydämeni vei (samalla kun hämmensi suuresti) vastaava "kävelysimulaattori" The Beginner's Guide (2015), ja toivoinkin Firewatchilta samaa pohtimisen ja jälkipuinnin fiilistä pelin loputtua.

Firewatch was all fun and games, kunnes tarina suistui raiteiltaan. Alku oli niiin lupaava, ja pohja oli hirvittävän hyvä tunteiden vuoristoradalle, jossa elämänsä särkenyt ja vaimonsa melkein menettänyt metsävahti Henry löytää elämällensä suunnan uudestaan. Jossain vaiheessa soppaan sekoitetaan kuitenkin vielä stalkkereita, katoavia ihmisiä, ruumiita ja murhaajan etsimistä, minkä jälkeen koko se taianomainen tunnelma vain katosi - ei enää itsetutkiskelua ja oikeasti mielenkiintoisia juttuhetkiä, vaan metsässä pinkomista gps-paikantimen kanssa kuin metsään eksynyt kaupunkilaisjuntti. Missään vaiheessa en myöskään tykännyt Delilahista, Henryn juttukaverista radiopuhelimessa, enkä todellakaan siitä miten peli hellästi yritti ohjata valitsemaan keskusteluissa kaikki romanttiset vaihtoehdot tarjoamalla niitä uudestaan ja uudestaan. Ehdin jo innostua pelin alusta niin paljon, että pudotus oli vähän liian kova. Jos voisin pelata pelin ensimmäisen puoliskon yhä uudelleen, sen tosin kyllä tekisin mielelläni!

Ehdottomasti oman vuoden huonoimman pelin palkinnon saa, ilman hetkenkään epäröintiä, Telltale Gamesin Batman (2016). Kaiken kaikkiaan peli tuntuu siltä kuin kehittelijät olisivat pläränneet listaa viime aikojen suosituimmista hahmoista, valinneet summanmutikassa yhden ja kiireessä laittaneet kaiken kasaan. Pohjimmillaan kyseessä on kuitenkin ihan mikä tahansa muukin Batman-peli: vanhemmat ovat kuolleet, Bruce Wayne hengailee Alfredin kanssa jääkylmässä lepakkoluolassa ja juuri kenelläkään ei ole kivaa - ETENKÄÄN pelaajalla.

Mielekkäästi Telltale on ottanut hahmojen kanssa vähän uudenlaisia lähestymistapoja eri universumeista ja yrittänyt kasata niistä mahdollisimman epägeneerisen kokemuksen. Brucen vanhempien taustat on pyöräytetty päälaelleen, ja kaiken tämän jälkeen tuntuukin että koko pelin huonoiten tehty hahmo on itse Bruce Wayne. Niin paljon kuin rakastankin Troy Bakerin useita ääninäyttelysuorituksia, ei ääni tee tälle hahmolle kunniaa. Tiedä sitä sitten onko kyseessä ohjaajan valinta saada Bruce kuulostamaan tylsältä, kerta Bakerin suoritukset ovat yleensä niin mahtavia. Monella muulla hahmolla ongelma on sama, eivätkä äänet ja persoonallisuudet kohtaa vaikka näyttelijä olisikin alansa huippuja.

Itse tarina etenee toivottoman hitaasti. Telltalelle perinteiseen tapaan päätöksillä ei ole juurikaan merkitystä (lukuunottamatta sitä haluatko Harveyn pitävän kauniit kasvonsa vai et ja kiinnostaako kissanaisen lateksipöksyihin pääseminen), ja koko kokemus koostuukin normaalia isommasta määrästä quick time eventtejä, "etsiväpuzzleista" joissa  et pääse itse tekemään juuri mitään ja ylipäätään vierestä seuraamisesta kun peli tekee omaa hommaansa. Kolmas episode oli vielä jossain määrin mielekäs (oli muuten ainoa jonka välissä en ottanut päiväunia), mutta muista hädin tuskin edes muistan tarkkoja tapahtumia. Niin paljon innostukseni riitti, valitettavasti.

Millaisia pelipettymyksiä olette saaneet kokea? :(

8 kommenttia:

  1. Jos viime vuoden isoimpia pettymyksiä miettii, niin varmasti suurin itselle oli Fire Emblem: Birthright. Aiemmat FE-kokemukseni rajoittuivat Awakeningiin, mutta tykkäsin pelistä sen verran että odotin seuraavaa iteraatiota varovaisella innolla. Kuitenkin Birthright on tuntunut alusta asti jokseenkin lattealle: tarina, maailma ja suuri osa hahmoista tuntuu yhdentekeviltä, ja pelaajan kylä on yksi iso turhake. Hahmojen paijaaminen oli toki ihan mukavaa, mutta koska se ei sydämistä huolimatta etene mihinkään, niin koko ominaisuus lähinnä turhauttaa. Alun perin oli tarkoitus pelata kaikki kolme versiota, mutta luulen etten saa jatkossa edes Birthrightin viimeisiä chaptereita alas. Muutenkin alkanut Fire Emblemin arvo laskea silmissä FE:Heroesin ja Tokyo Miragen myötä, jotka tuntuvat huonosti toteutetuilta FE:n brändillä ratsastavilta cash grabeiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei onpa muuten hyvä lisäys listalle, kiitos! :D Ollaan melko lailla samaa mieltä, en sitten tiiä nostiko Awakening riman vaan niin korkeelle. Oli sitä edelleen ihan mielettömän kivaa pelata, harmi ettei tarina vaan ollu erityisen koukuttava. Tosi hyviä elämänlaatulisäyksiähän siihen kyllä tuli (esim. se ettei aseet kulu, itse kukin tietty sit olkoon omaa mieltään siitä onko kyseessä hyvä vai huono juttu).

      FE:Heroes on kieltämättä vähän lattea kokemus, etenkin kun tuntu että jokainen on siitä niin innoissaan. Tokyo Miragesta en kauheesti tiiäkkään nimeä lukuunottamatta, mut nyt vähän huolestuttaa. :/

      Conquest on kuulemma Birthrightiä tuhat kertaa parempi vaikka onki vähän vaikeampi, eli ehkä meiän pitää vaan uskaltaa ja kokeilla? :D Mut tsemppiä, kyllä se Birthrightikin kannattaa pelata loppuun asti!

      Poista
    2. En muista että itselläni olisi ollut erityisemmin ongelmia aseiden kulumisen kanssa, mutta taisinkin säästellä parhaita panoksia aika ahkeraan :D Mirage on SMT ja FE -kollaboraatio, mutta käytännössä en ole varma onko se kumpaakaan kunnolla. FE:stä on tuotu sankareita kuten Chrom, ja osia taistelujärjestelmästä. Kuitenkin hahmomallit ovat kautta linjan rumia verrattuna alkuperäisiin malleihinsa. Taistelujärjestelmästä on tuotu tyypitykset, ja yksikköheikkoudet ja vahvuudet vastaavat FE:n. Kuitenkin kun mukana on lisäksi SMT:n tyypityksiä ja heikkouksia on koko juttu yksi sekametelisoppa, eikä siitä oikein saa mitään iloa irti. Väitänkin että Mirage Sessions olisi ollut paljon parempi jos se ei olisi kopioinut asioita muista pelisarjoista.

      Conquest on kyllä varmasti kivempi ihan jo sen puolesta että paikat henkivät keskiaikaista Eurooppaa, ja kyllä siellä on jokunen hahmokin jotka vaikuttavat kivoilta. Pitää nyt katsoa jos jaksaisi kuitenkin noi Birthrightin vikat tehtävät :)

      Poista
    3. Nooh, se just oli itellä ainakin ongelma kulumisen kanssa... :D Mitään hyvää ei kehannu käyttää niin jäipä ne sitten käyttämättä viimeiseen chapteriin asti.

      Kuulostaa kieltämättä vähän sekametelisopalta. Nykyään muutenkin tuntuu että peleillä on enemmän identiteettiongelmia kun ei oikein tiietä ja osata päättää mitä sen kokonaisuuden nyt oikein pitäis olla. Toisaalta nyt tän perusteella tekee vaan enemmän mieli kokeilla ja kattoa onko se sit totta, haha. :D Kiitos brieffauksesta!

      Poista
  2. Listaan on kyllä lisättävä Dragon Age: Inquisition. Erityisesti Originsin ystävänä en oikein välittänyt Biowaren open world -lähestymistavasta, tai siitä miten combatia on koko sarjan aikana viety yhä vain reaaliaikaisempaan suuntaan ;_; Lisäksi en koko pelin aikana ehtinyt oikein kiintyä keneenkään mukana seikkailevaan hahmoon, ainakaan Originsin
    vastaavien tavoin. Alistaria parempaa hahmoa ei esimerkiksi ehkä koko pelisarjassa ole.

    Tähän vielä tietysti lisäksi Inquisitionin tylsähkö ja melko mukaansatempaamaton juoni, hyvin antiklimaattinen pääpelin loppu, ja tapa jättää koko pelin oikea loppu paywallin taakse (vaikka tästä voi ehkä oikeasti syyttää EA:ta).

    Toivottavasti tuleva Mass Effect parantaa open world -ennakkoluuloni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, joo ja ei.
      Inquisitionissa on tosi typeriä ratkaisuja *köh hinterlands* kuten open world ja yksinkertaistettu combat, mut samalla siinä on niiiiin paljon hyvää. Eihän se nyt yhtään niin hyvä ole ku Origins, mut taas toisaalta se nosti riman niin korkealle et ehkä on pakko olla vähän nöyrä ja antaa joitain asioita anteeksi. :< En ehkä ite ainakaan nää ko. peliä ihan niin pettymyksenä kuin silloin pari vuotta sitten.

      Meinasin linkata tähän hassun memekuvan EA:sta, mut niitä oli niin paljon etten osannu valita parasta, kiitti internet.

      (Pakko parantaa koska #Mako)

      Poista
  3. No voi vee. Itsekin katselin Firewatchia seuraavaksi ostoslistaan. En nyt uskalla sitä enää sitten ostaa tuota :D Ootko kokeillut The Long Darkia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen hankkimaan jos joskus tulee hyviin aleihin. :D Ihan täyshintaisena en kyllä ite ainakaan lähtis hankkimaan näin jälkikäteen. Mut kannattaa uskaltaa, vaikka puhun kauheen rumasti niin pelin ensimmäinen puolisko oli oikeesti ihana.

      En itseasiassa oo! Monilta kuulee et kyseessä on ihan kiva peli ja näyttääkin nätiltä, en vaan jotenkin ihan uskalla ikinä hypätä näihin early access -juniin vaan oottelen mieluummin kun peli on valmiimpi. :D Ehkä sitten myöhemmin!

      Poista